Perhevapaita uudistettaessa on muistettava lapsen etu
Ammatti- ja työnantajajärjestöt ovat viime aikoina ottaneet voimakkaasti kantaa perhevapaauudistukseen. SAK ja EK ovat kannustaneet perheitä viemään lapsia päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, jotta lapsi oppisi ja kehittyisi parhaalla mahdollisella tavalla. Milloin työmarkkinajärjestöistä on tullut lapsen kehityksen asiantuntijoita?
SAK ja EK ovat myös huolissaan äitien työssäoloasteesta. Huoli on turha. Suomessa naisilla on jo nyt keskimäärin enemmän työvuosia kuin miehillä. Samoin parit, joilla on lapsia, toimivat keskimäärin enemmän ammateissa kuin lapsettomat parit. Tämä merkitsee jo nyt naisten ja lapsiperheiden suurta palkkatyöpanosta perheestä työmarkkinoille.
Lastenhoito ja -kasvatus on erittäin tuottavaa työtä, kun otetaan huomioon lasten tulevat työpanokset. Lasten olemassaolo on edellytys muulle taloudelle. Kotityön rinnastaminen vastaavaan palkkatyöhön lisäisi bruttokansantuotetta 40 prosenttia ja kotitalouksien käytössä olevia tuloja 60 prosenttia. Kansantalouden tilinpidossa kotityötä ei kuitenkaan huomioida, vaikka se on osa reaalitaloutta. Kotona lapsia hoitava ei ole ”työtön”. Kotityö on arvokasta, tuottavaa ja yhteiskunnallisesti välttämätöntä.
Perhevapaauudistuksessa on huomioitava, että suoraan tai välillisesti syntyvyyttä vähentävät toimet ovat taloudelle haitallisia. Vuodesta 1969 lähtien uusiutumistason alittanut syntyvyys on vääristänyt ikärakennetta ja se on huoltosuhteen romahtamisen syy.
Jotta tilanne saadaan korjattua, lapsiperheiden toimeentuloa tulee tukea paremmin. Vanhempiin pitää myös uskoa lastensa ensisijaisina kasvattajina. Vanhemmuudelle on annettava sille kuuluva arvo.
Osa-aikatyön tekemisen parempi mahdollistaminen on useiden perheiden toive, sillä pitkät hoitopäivät ovat riski lapsen kehitykselle. Perheille tuleekin antaa mahdollisuus valita omaan tilanteeseen parhaiten sopiva hoitomuoto. Subjektiivinen oikeus kotihoitoon kuuluu jokaiselle lapselle, jolle vanhemmat haluavat sen valita.
Lapsiperheiden Etujärjestö on esittänyt, että perhevapaauudistuksen lapsivaikutukset arvioidaan huolellisesti ja uudistuksessa edetään kotihoidon tuki säilyttäen tasarahamallin suuntaan. Tasaraha on aidosti tasa-arvoinen malli, joka mahdollistaa työ- ja lapsiperhe-elämän yhdistämisen inhimillisesti ja joustavasti. Se ei lisää varhaiskasvatuksen ja perhevapaiden kustannuksia nykyisestä, vaan nykyiset kustannukset jaetaan toisin.
Malli huomioi erityisesti lapsen – perhevapaauudistuksen keskeisimmän mutta unohdetuimman henkilön.
Tasarahamallissa yhteiskunnan tuki on kaikissa hoitomuodoissa yhtä suuri ja hankalista hallintohimmeleistä luovutaan kokonaan. Sääntelyn purkaminen siirtäisi rahat siihen, mihin ne pitäisi käyttää: lapsiperheiden toimeentulon varmistamiseen muuttuvissa elämäntilanteissa. Tähän meillä olisi Suomessa varaa. Miksi emme siis vapauttaisi perheitä?
Minna Mustonen puheenjohtaja
Roberta Fabritius varapuheenjohtaja
Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Julkaistu Helsingin Sanomissa 8.11.2017