Aitoa valinnanvapautta perheille

Syntyvyyden jyrkkä lasku ja karu ennuste aiheuttaa syystäkin huolta ja keskustelua. Suomelle olisi erittäin tarpeellista saada syntyvyys nousemaan 70 000 lapsen paikkeille per vuosi, jotta 20 vuotta täyttävien määrä korvaisi 65 vuotta täyttävien määrän vuodesta 2038 eteenpäin. Jos näin ei käy, Suomella on edessä suuria vaikeuksia.

Alhaiseen syntyvyyteen esitetään lääkkeeksi maahanmuuttoa, mutta maahanmuutolla voi paikata alhaisen syntyvyyden aiheuttamaa vajetta vain osittain. Tarvitaan siis kipeästi lastensaantia ja perheellistymistä tukevaa perhepolitiikkaa, jossa annetaan tukea perheiden omille lapsilukutoiveille.

"Vauvatonni" ja pienituloisille suunnattu lapsilisän korotus ovat tervetulleita ehdotuksia. Universaalista lapsilisästä on kuitenkin tärkeä pitää kiinni. Rahaa on lupailtu myös perhevapaiden uudistamiseen ja tässä kohtaa poliitikoilla ja työmarkkinajärjestöjen edustajilla on vakava peiliin katsomisen paikka. Vuoden alussa kaatunut perhevapaauudistus olisi ollut useille perheille perhevapaiden kurjistus. Siitä huolimatta eriarvoistavaa ja lapsiperheiden arkea vaikeuttavaa “uudistusta” ajetaan välittämättä perheiden erilaisista tilanteista ja toimeentulosta.

Ylhäältä päin käskyttely ja kotihoidon tuen leikkaaminen ei kannusta perheen perustamiseen ja lasten saantiin. Tuoreessa perhebarometrissa tulee selkeästi esille perheiden kanta perhevapaiden uudistamiseen ja niin kauan kun naisten ja miesten välinen näennäinen tasa-arvo asetetaan valinnanvapauden edelle, ei kannata ihmetellä miksi lapsia syntyy niin vähän. Pitkään jatkanut kotiäitien ja lasten kotihoidon ajojahti aiheuttaa epävarmuutta ja huolta perheissä ja sillä on epäilemättä osaltaan vaikutusta syntyvyyden synkkiin lukuihin.

Lapsi- ja perheystävällisessä yhteiskunnassa vanhemmilla on aito valinnanvapaus lasten hoitomuodon ja hoitajan suhteen. Lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta antaa myös arvoa kodeissa tehtävälle hoiva- ja kasvatustyölle.

Lasten kotihoito on suosittua monilapsisissa perheissä ja perhevapaa- ja syntyvyyskeskustelussa olisikin tärkeää huomata, että yli puolet lapsista syntyy tai tulee syntymään vähintään kolmelapsiseen perheeseen. Syntyvyystilastot olisivat huomattavasti karumpia ilman monilapsisia perheitä ja on hyvä muistaa, että vaikka isoja perheitä on määrällisesti vähän, niissä kasvaa iso osa Suomen tulevaisuudesta.

Huollettavien määrä olisikin syytä huomioida niin verotuksessa, maksettavissa eläkkeissä kuin perhe-etuuksissa. Suuri perhe on monella tavalla rikkaus, mutta monilapsisilla perheillä on myös kohonnut köyhyysriski. Jo vuonna 2012 OECD selvitti keinoja lapsiköyhyyden vähentämiseen ja totesi tutkimuksessaan, että Suomessa lapsiköyhyyttä vähennettäisiin tehokkaimmin panostamalla rahalliseen tukeen varhaiskasvatuspalveluiden sijaan. Tätä ei ole kuitenkaan noteerattu, vaan ”ilmaista” varhaiskasvatusta ajetaan voimakkaasti. Nykymallissa pienituloisimmilta lapsiperheiltä ei peritä päivähoitomaksuja ja tänä syksynä yhä useampi perhe on saanut varhaiskasvatusta maksuttomasti. Maksujen poistamisella ei enää autettaisikaan köyhimpiä lapsiperheitä, vaan se olisi tulonsiirto hyvätuloisille.

Seuraavan hallituksen tulisikin ensitöikseen ottaa lasten kotihoidon tuki kehittämisen kohteeksi ja korottaa se vähintään minimivanhempainrahan tasolle. Lisäksi tulosidonnaisessa hoitolisässä tulisi ottaa huomioon perheen todellinen koko. Kehittämisen ei suinkaan tulisi jäädä tähän, vaan perhevapaita ja lasten hoidon tukia olisi syytä kehittää Tasarahamallin suuntaan. Perheet tarvitsevat aidosti joustavan perhevapaa- ja lastenhoidontukijärjestelmän, joka turvaa toimeentulon erilaisissa elämäntilanteissa ja erikokoisissa perheissä. Jos tällä ei ole vaikutusta syntyvyyteen, niin ainakin sillä olisi vaikutusta lapsiperheiden elämänlaatuun ja sen myötä Suomen tulevaisuuteen.

20_ja_65_tayttavat_vuoteen_2070_ennuste_2018_net.jpg#asset:145



Kirjoittaja on Lapsiperheiden Etujärjestön puheenjohtaja, Roberta Fabritius. Roberta on kahdeksan lapsen äiti ja työskentelee esiopetukseen valmentavan moni-ikäisryhmän opettajana eli toisin sanoen kotiäitinä.