Julkisuuspeli lapsiperheitä vastaan

Julkisuuspeleissä jopa maahantulijat ja heidän alhainen työllisyysasteensa kelpaavat käsikassaraksi perheiden perhevapaiden karsimisessa. On selvää, miksi kouluttamattomien, kielitaidottomien ja vieraisiin kulttuureihin kuuluvien ihmisten työllisyysaste on – pysyvästi – merkittävästi alempi kuin keskimääräisten suomalaisten. Syy ei ole ”lasten kotihoidossa” vaan maahanmuuttopolitiikassa ja työmarkkinoissa. Lapset ja perheet kuitenkin heitetään tämänkin pesuveden mukana. Astaloksi kelpaa jopa tilattu OECD:n ”tutkimus”, jonka johtopäätökset koostuvat täkäläisten lobbareiden mielipiteistä.

Perhevapaa”uudistukseksi” kehdataan väittää toimintaa, jolla lapset siirretään kotoa – kalliiseen -laitoshoitoon ja pienten lasten isät ja varsinkin äidit siirretään työttömien jonoon tai parhaassa tapauksessa pätkäisille halpatyömarkkinoille. Seurauksena on nuorten aikuisten pahoinvoinnin lisääntyminen ja jo katastrofaalisen alhaisen syntyvyyden syöksykierteen jyrkentyminen entisestään. Tämä onkin monen ideologin tavoite.

Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu tulojen uudelleen jakoon ja terveeseen väestörakenteeseen. Lasten lukumäärän väheneminen on johtanut huoltosuhteen romahtamiseen, joka ilmenee julkisen talouden kroonisena alijäämänä. Eläkejärjestelmäkään ei ole nykyisellään mahdollinen, sillä työntekijöiden – eläkkeiden maksajien -absoluuttinen ja suhteellinen määrä vähenee. Kielitaidottomien maahantulijoiden kuskaaminen yksityistettävän työhallinnon kursseille ei asiaa valitettavasti korjaa.

Suomalaiset haluaisivat keskimäärin 2,44 lasta. Syntyvyys oli vuonna 2017 enää 1,49. On skandaali, ettemme tue nuoria riittävästi heidän OMIEN lapsitavoitteidensa saavuttamisessa, sillä näin auttaisimme hyvinvointivaltion säilyttämistä ja antaisimme suomalaiselle yhteiskunnalle toivon kipinän.

Suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri ajautuvat liput liehuen, mutta silmät ummessa, kohti romahdusta näyttävien kellokkaiden näperrellessä marginaalien desimaaleissa.

Voimakkaat perhemyönteiset toimet ja kansalaisten omien lapsitoiveiden edistäminen voisivat vielä ainakin hidastaa katastrofin pahaa kierrettä. Kuka kantaisi vastuun tulevaisuudesta ja vakavasta perhepolitiikasta ?


Kirjoittaja on Lapen hallituksen jäsen Juhani Pekkola, FT Dosentti. Juhani on isä ja isoisä ja hän on työurallaan virkamiehenä, tutkijana ja kehittäjänä perehtynyt monipuolisesti työ- ja sosiaalipolitiikkaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.