Perhe on nostettava uudelleen arvoon

Syntyvyyden jyrkkä lasku on suuruutinen, joka puhuttaa nyt ja lähivuosikymmeninä. Syitä vauvakatoon etsitään.

Mietitäänpä yleistä ilmapiiriä: Milloin ja mitä lapsesta puhutaan? Mitä hyvää lapselle halutaan? Millaista puhetta kuulevat nuoret aikuiset, joista pitäisi pian tulla vanhempia? Palkansaajien tutkimuslaitoksen selvitys Lene-seulontametodista ja tapa millä siitä on uutisoitu tiivistävät hyvin yhteiskunnallisen viestin.

Lapsista näyttää olevan kiinnostunut lähinnä työelämä. Yhteiskunnallisessa puheessa ei kaivata äitejä, isiä, vauvoja tai perheitä, vaan työntekijöitä ja veronmaksajia - nykyisiä ja tulevia. Leikki-ikäisten lasten neurologisen tutkimuksen asiantuntijatahona esiintyy Palkansaajien keskusliitto. Haistaako kukaan palaneen käryä?

Lapsi on ikään kuin työelämän kylkiäisenä hoidettava velvollisuus ja kuluerä; eräänlainen vero, harmaa pakko. Varhaiskasvatuspuheella vakuutellaan, ettei edes vauvaikäinen tarvitse isää tai äitiä, vaan varhaiskasvattajan.

Onneksi lapsen kehityksen asiantuntijat oikaisivat (HS 7.6. ja 8.6.2018) tämän kertaisten ”tutkimustulosten” virheellisen käytön. Myös muut varhaisen varhaiskasvatuksen ylivoimaisuutta todistavat ”tutkimukset” kääntyvät itseään vastaan, kun taustalta löytyy pyrkimys harhauttaa kansalaisia.

Perhe on nostettava uudelleen arvoon! Lapsien pitää jälleen saada olla isän ja äidin onni ja ylpeys, kultalapsi, kirkassilmä, silkohapsi. Kukaan ei halua hankkia lasta varhaiskasvatusta varten tai veronmaksajaksi: tulevaisuuden vanhusten - meidän - tuotantovälineeksi! Tarvitaan vauvamyönteistä puhetta.

Siittäjän ja synnyttäjän rooli tuskin kuulostaa nuorista aikuisista kovin houkuttelevalta, trendikkäältä tai edes vastuulliselta. Kuka haluaa lapsen, jolle ei saa olla merkityksellinen? ”Järjestelmälle” luovutettavat lapset ovat sekä kuviteltujen, että joissakin diktatuureissa jopa toteutuneidenkin dystopioiden karuinta kuvastoa.

Politiikan tehtävänä on tarjota kaikille perheille mahdollisuus turvallisesti suunnitella ja toteuttaa tulevaisuutta. Perhevapaa- ja varhaiskasvatusuudistus ei nykyisillä linjauksillaan tule korjaamaan kehityksen suuntaa, vaan haalistaa perheen roolia entisestään. Perhetuista on tulossa elinkeinoelämän tukimuotoja.

Siispä metsä - nuoret aikuiset - vastaa: Yhteiskunta kaipaa meitä vain työelämän rattaiksi. Pysymme siis ”kunniallisesti” sorvin ääressä. Se onnistuu paremmin ilman raskauspahoinvointia, infektiokierrettä tai nälkiintynyttä suurperhettä. Tuottakaa tulevaisuuden veronmaksajanne vaikka valtion lapsihautomossa!

Kirjoittaja on Päivi Tenhunen-Marttala, Lapen varapuheenjohtaja. Päivi on Tasaraha-mallin kehittäjä, kolmen aikuisen lapsen äiti ja toiminut koko elämänsä opetuksen ja kasvatuksen tehtävissä.