Äidit töihin! -illasta




Sain kutsun osallistua viime tiistain Äidit töihin! -iltaan Ajankohtaisella kakkosella. Pienen epäröinnin jälkeen otin kutsun vastaan ja lähdin mukaan Lapen edustajana. Ohjelma näkyy Yle Areenassa vielä vajaat neljä viikkoa. Illan otsikko oli jo itsessään hyvin provosoiva. Paikan päällä risteili noin tuhat asiaa ja kommenttia mielessä, etten ehtinyt niin kovasti pohtia kaikkia puheenvuoroja. Monet kommentit kuulostavatkin pahemmalta nyt jälkikäteen. Onneksi siellä oli myös tosi hyviä ja fiksuja puheenvuoroja. Erityisen hyviä puheenvuoroja pitivät: Eeva Kuuskoski, Pekka Aittakumpu, Kimmo Tiilikainen, Eva Hämeenniemi ja Erja Rusanen. Isyystutkija Jouko Huttusella oli kauniita sanoja isyydestä ja sen merkityksestä ja vähän jopa huvittavia tutkimustuloksia testosteronitasoista. Vanhempainvapaakiintiöiden suhteen olisin odottanut erilaista näkemystä, koska hän on joskus sanonut näin viisaasti:

Jaettu vanhemmuus tarkoittaa lasten kanssa vietetyn ajan jakamista, ei kotiin liittyvien askareiden jakamista. Vanhemmuuden jakamisen tulisi olla arjessa jollakin tavalla tasasuhtaista. Se, milloin molemmat puolisot kokevat jakavansa vanhemmuuden tasapuolisesti, on perhekohtainen asia. Ulkopuolisen arvio jaetun vanhemmuuden toteutumisesta perheessä ei välttämättä osu oikeaan.“

Tuo illan keskustelu oli siitä hieman hankala, että siinä puitiin kahta erillistä asiaa - vanhempainvapaata ja hoitovapaata. Tässä joitain asioita, joita olisin halunnut tuoda esille/avata enemmän:

TYÖN MÄÄRITELMÄ: Kotiäiti tai -isä ei ole työtön. Yhden lapsen hoitaminen on varmasti useimmissa tapauksissa vielä hyvinkin kevyttä työtä, mutta kun vanhemmalla on hoidettavana useampia lapsia työmäärä on ihan sama kuin vastaavaa työtä tekevällä perhepäivähoitajalla. Työn määritelmä jää aika kapeaksi, jos työksi lasketaan vain palkkatyö. Monet ihmiset tekevät paljonkin yhteiskunnalle hyödyllistä, tarpeellista ja välttämätöntä työtä ilman palkkaa. On omaishoitajia, vapaaehtoistyöntekijöitä, kotiäitejä ja -isiä jne. On ihan arvoista ja asenteista kiinni, miten erilaisia tehtäviä arvostetaan.

PÄIVÄHOITO: Päivähoito jäi aivan liian vähälle huomiolle. Sitä paitsi lasten kotihoitoa pitäisi käsitellä yhtenä päivähoitomuotona (mitä se onkin), eikä vanhemman oikeutena olla poissa ansiotyöstä. Monen muun asian lisäksi olisin halunnut huomauttaa, että kotihoidon tuki on aika pieni kädenojennus kunnalliseen päivähoitoon verrattuna. Jopa yksityisen hoidon tuki on useimmissa tapauksissa huomattavasti suurempi kuin kotihoidon tuki.

Jos vanhemmilla on hyvät tulot, niin nopea työhön paluu ja yhden lapsen laittaminen päivähoitoon saattaa hyödyttää rahallisesti yhteiskuntaa. Tilanne muuttuu kuitenkin heti jos lapsia on kaksi tai enemmän. Harva äiti tienaa niin paljon, että hänen maksamat verot kattaisivat edes päivähoidon yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Jos perheellä on kolme lasta päivähoidossa (ja maksaa suurinta omavastuuta), niin tulojen pitäisi olla yli 6000 euroa, jotta verot kattaisivat päivähoidosta aiheutuvat kustannukset. Silloinkin tilanne olisi verojen suhteen vasta plus miinus nolla. Voidaan jopa sanoa, että lasten hoitaminen kotona suorastaan säästää yhteiskunnan varoja. Olisi myös suorastaan hullua lisätä painetta päivähoidon puolella, joka on jo nyt aliresursoitu. Vasta ilmestynyt tutkimus kertoo karua totuutta päivähoidon arjesta, jossa resurssivaje vaikuttaa työntekijöiden motivaatioon ja jaksamiseen. Tämä ei voi olla vaikuttamatta lasten hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

ISIEN HOITOVASTUU: Ohjelmassa kysyttiin, miksi isät eivät jaa hoitovastuuta. Miten niin eivät jaa? Se, että isä ei ole päivällä hoitamassa lapsia ei tarkoita, etteikö isä osallistuisi lasten hoitoon. On aika utopistinen ajatus, että kaikissa perheissä perhevapaat voitaisiin jakaa 50-50. Perheen sisäistä hoitovastuun jakamista ei voida mitata suoraan sillä, kumpi vanhemmista hoitaa lasta työpäivien aikana. Ansiotyössä käyvä isä voi olla hyvinkin paljon lastensa kanssa – ihan samalla tavalla kuin ansiotyössä käyvä äiti. Varsinkin isoissa perheissä lasten hoito jakautuu usein luonnostaan hyvinkin tasaisesti, vaikka isä ei käyttäisi virallista perhevapaata lasten hoitoon.

Kuten ohjelmassakin mainitsin, on myös yrittäjäisiä ja -äitejä, jotka eivät voi jättää yritystään edes muutamaksi kuukaudeksi. Joskus jopa muutama viikko voi tuottaa hankaluuksia. Hankalin tilanne on aloittelevissa pienissä yrityksissä sekä yksinyrittäjillä, jolla ei ole ketään, jolle työt voisi delegoida vapaan ajaksi. Uusia yrittäjiä tarvitaan Suomeen, mutta tuntuu, että se muistetaan vain juhlapuheissa. Yrittäjälle (ja muissa vaativissa tehtävissä toimiville) on usein suunnaton etu siitä, että puoliso hoitaa lapsia kotona. Yrittäjien työpäivät ovat usein pidempiä ja epäsäännöllisempiä kuin normaali klo 8-16 välille sijoittuva työ. Ei tietenkään koti-isyyskään huono juttu ole, vaan sekin voi olla perheelle tosi huippu juttu, mutta ei se mikään oikotie onneen ole.

NAISTEN LOUKKU: Tilastojen mukaan kotihoidon tuki ei ole mikään loukku naisille. Tilanteet toki vaihtelevat ja joillakin aloilla työllistyminen voi olla vaikeaa. Tilastot kuitenkin kertovat, että vuonna 2011 kouluikäisten lasten äideistä lähes 90% oli ansiotyössä eli lähes samanverran kuin isät. Myöskään ruotsalaisiin verrattuna suomalaisilla äideillä ei ole mitään kirittävää: vuoden 2010 Perhebarometri (Väestöliitto) osoittaa, että yli 3-vuotiaiden äidit käyvät töissä Suomessa saman verran kuin Ruotsissa ja yli 6-vuotiaiden äidit Suomessa enemmän. On siis aika hankala löytää perustetta sille, että juuri hoitovapaa syrjäyttäisi työelämästä. Suomessa jos missä, on tehty helpoksi ulkoistaa lasten hoito ja palata töihin tai liittyä työnhakijoiden joukkoon.

TASA-ARVO: Aito tasa-arvo syntyy siitä, että tunnustetaan naisen ja miehen erilaisuus ja kohdellaan vanhempia saman arvoisina riippumatta siitä hoitaako lapsia kotona vai käykö ansiotyössä. Aito tasa-arvo ei synny siitä, että naiset ja miehet tekevät tasan samoja asioita. Tasa-arvo saakin joskus kummallisia piirteitä näissä keskusteluissa. Feministit ovat aivan väärillä jäljillä väittäessään, että kotihoidon tuki olisi naisten etua vastaan. Ei ole kotihoidon tuen tai kotiäitien vika, että nuorten naisten asema on huono työmarkkinoilla! Yrittäjänaisten aloite vanhemmuuden kulujen tasaamisesta verovaroin ratkaisisi monelta osin nuorten naisten työllistymiseen liittyvän ongelman. Kun työnantajilta poistetaan pelko "vauvalaskusta", ei ole enää eroa siinä palkkaako naisen vai miehen. Feministien kannattaisi pitää äitien puolta, eikä huonontaa naisten asemaa kaventamalla valinnan mahdollisuuksia. Paljon tärkeämpi feministinen tavoite olisi nostaa kotona tehdyn työn arvostusta yhteiskunnassa.

MUUT MAAT: On toki ihan mielenkiintoista seurata, miten lastenhoito on järjestetty muualla maailmassa ja miten siellä perheitä tuetaan. En kuitenkaan ymmärrä lainkaan tätä Ruotsin ylistämistä. Siellä on niin monelta osin erilaiset työmarkkinat ja perhe-etuudet. Siellä on myös tehty lasten kotihoito lähes mahdottomaksi. Ja yllätys, yllätys! Kaikki ruotsalaisetkaan eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Esimerkiksi ruotsalainen Haro-järjestö pitäisi suurena tragediana sitä, että Suomi seuraisi Ruotsin jalanjälkiä. Päivähoidon laatu on kärsinyt Ruotsissa suuresti ja se näkyy peruskoulun puolella. Emmekö halua olla ylpeitä suomalaisesta mallista? Meidän Pisa-tuloksemme ovat olleet nyt vuodesta toiseen loistavia. Olisikohan varhaislapsuuden hyvällä hoivalla ja hyvällä koulumenestyksellä jotain yhteyttä? Täytyy myös muistaa, että muualla perheitä tuetaan usein mm. perheverotuksen tai lapsivähennyksen muodossa. Meillä perheet päinvastoin kantavat suurempaa verokuormaa välillisen verotuksen takia.

KIINTIÖT: Vanhemmat joutuvat nykyään aivan liian aikaisin miettimään lapsen hoitoon laittamista ja lapsen takia vanhempainvapaan pidentäminen olisi kyllä tärkeää. Vanhempainraha on ansiosidonnainen ja monet, jotka eivät ole raskineet jäädä pienelle kotihoidon tuelle, hyppivät riemusta, kun kuulevat luvun 666. Jos kotihoidossa on useampia lapsia, minimipäivärahan varassa olevalle vanhempainvapaan pidentäminen tarkoittaisi usein vain pidempään jatkuvaa huonompaa taloudellista tilannetta. Vanhempainrahakauden suurimpia epäkohtia onkin juuri se, että isommista kotihoidossa olevista lapsista ei saa yleensä mitään tukea. Kunnatkaan eivät maksa vanhempainrahakaudella kuntalisää.

Perheet eivät tarvitse lisää kiintiöitä ja jotta 6+6+6-malli toimisi mahdollisimman monessa perheessä se edellyttäisi, että:

  • Vapaa pitäisi pystyä jaksottamaan perheelle sopivalla tavalla esim. siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta ja niin, että välissä voisi pitää hoitovapaata kotihoidon tuen turvin.
  • Uudistuksen yhteydessä kotihoidon tuki ja minimivanhempainraha tulisi nostaa työttömyyspäivärahan tasolle ja sitoa indeksiin.
  • Kaikista kotihoidossa olevista alle kouluikäisistä pitäisi saada kotihoidon tukea myös vanhempainvapaan aikana.
  • Mahdollisuus yhtäaikaiseen vapaaseen synnytyksen jälkeen tulisi säilyttää, jotta perhe voi yhdessä opetella uuteen perhe-elämään.
  • Vapaita pitäisi pystyä siirtämään vapaasti puolisolle ja yksinhuoltajavanhemman olisi lapsen edun vuoksi voitava käyttää koko perhevapaa.


OSA-AIKATYÖ: Kannustinloukkuja pitää purkaa, mutta osa-aikatyöstä ei saa muodostua normi tai pakollista pikkulapsiaikana. Lapsia on edelleen voitava hoitaa kokoaikaisesti kotona. Joillekin osa-aikatyö tuo toivottavaa vaihtelua ja lisätuloja, mutta joitakin perheitä se kuormittaa, kun on vähemmän yhteistä aikaa ja elämä epäsäännöllistä. Osa-aikatyöt sijoittuvat usein iltaan ja viikonloppuun. On toki tärkeää, että äitien ja isien työllistymisestä ollaan kiinnostuneita, mutta tällä hetkellä suurempi yhteiskunnallinen huolenaihe on nuorten suuri työttömyysprosentti. Eikö ensin pitäisi löytää niille töitä, jotka ovat oikeasti työttömänä?

Lapessa kannatamme sitä, että Suomessa työelämä muuttuisi sellaiseksi, että osa-aikatöitä olisi enemmän tarjolla ja että vanhemmat voisivat tehdä halutessaan lyhyempää työviikkoa. Toisaalta on kuitenkin paljon aloja, joilla osa-aikatyö ei ole käytännössä mahdollista esim. luokanopettajat. Mitähän vanhemmat tykkäisivät, jos opettaja ilmoittaisi, että on paikalla vain maanantaista keskiviikkoon, loppuviikosta on sijainen? Suurin muutos tarvitaan asenteissa työhistorian “mustaa aukkoa” kohtaan. Lasten hoitaminen tulee nähdä normaaliin elämään kuuluvana asiana niin äidillä kuin isällä.

SUMMA SUMMARUM: Tarvitsemme ehdottomasti lisää joustoa ja aitoja vaihtoehtoja. Lainsäätäjien tehtävä on rakentaa sellainen malli, jossa perheet voivat aidosti valita hoidetaanko lapsia kotona, otetaanko hoitaja kotiin vai laitetaanko lapset päivähoitoon. Teemaillan keskustelussa joku uskaltautui pelottelemaan kotiäitiyden vaikutuksista perheen onnellisuuteen. Niiden joidenkin "asiantuntijoiden" mielestä meidän perhe ja lapset taitavat olla todella suuren kriisiavun tarpeessa, koska äiti on hoitanut lapset pääsääntöisesti kotona. Uskallanpa väittää, että syrjäytymiseen ja perheiden pahoinvointiin vaikuttaa paljon enemmän tämä yhteiskunnan sairastuttava ilmapiiri kuin lasten hoitomuoto. Pienten lasten vanhempiin kohdistuu hirveästi vaatimuksia joka suunnasta. Suorittamisen, jatkuvan tehokkuuden ja tietyn elämänmallin tuputtaminen uuvuttaa ja saa ihmiset väsymään. Mikään hoitomuoto ei ole oikotie onneen, vaan haasteellisissa tilanteissa ratkaisee se, että tuetaanko perheitä oikealla tavalla. Yhteiskunnan turvaverkon täytyy ottaa kiinni ja kannatella, ei tukahduttaa.


Kirjoittaja on Roberta Fabritius, Lapen varapuheenjohtaja, nettivastaava, Rovaniemen aluevastaava ja kuuden lapsen äiti.