Äitinä nyky-Suomessa




Joskus oli kuulemma aika, jolloin äitien työpanosta arvostettiin. Aika, jolloin lasten synnyttäminen, hoitaminen ja kasvattaminen nähtiin jopa merkittävänä työnä isänmaan eteen. Toki voi olla, että arvostus esiintyi lähinnä juhlapuheissa, arki oli varmasti raskasta.  Mutta nykyisin ei edes juhlapuheita kuulla.

Tänä päivänä mediassa milloin mikäkin arvovaltainen taho julistaa, kuinka pikkulasten äidit pitää pikimmiten saada oikeisiin töihin tuottamaan, pidentämään suomalaisten työuria, pois syrjäytymästä, ellei jopa lorvimasta. Kansan syvät rivit näyttävät kyselyiden valossa arvostavan kotivanhemmuutta, mutta monet vaikutusvaltaiset kasvot pitävät huolen siitä, että saavat pidettyä yllä mielikuvaa kotivanhemmuuden yhteiskunnallisesta ongelmallisuudesta ja syrjäyttävästä vaikutuksesta.

Toisaalla lasten kehityspsykologian asiantuntija yrittää kertoa päättäjille, kuinka alle 3-vuotiaita ei tulisi hoitaa suurissa lapsiryhmissä vaihtuvine hoitajineen. Kuitenkaan minkäänlaisia muita hoitovaihtoehtoja ei läheskään aina ole tarjolla, kun töihin on mentävä. Ja mitä tahansa äiti tekeekin – menee töihin tai hoitaa lapset kotona – hän saa aina jostain osakseen arvostelua, jonka seurauksena helposti tuntee riittämättömyyttä. Mitä tämä kertoo ajastamme, arvoistamme ja sivistyksemme tasosta?

Kun lukee hallituksen lapsiperheisiin kohdistuvia leikkaus- ja sääntelyesityksiä, on mahdotonta ymmärtää mihin nyky-Suomen perhepolitiikka oikein tähtää. Päämäärätietoisen ja vaikutusten arviointiin pohjautuvan toiminnan sijasta ajetaan sekavaa sääntelyä ja leikkauksia, joiden vaikutuksia ei kukaan ole uskaltanut loppuun asti miettiä. Esitysten ja päätösten perustelut ovat tarkoitushakuisia tai pahimmillaan todella kaukaa haettuja.

Ruuhkavuosia elävät lapsiperheet ovat helppo kohde erilaisille leikkauksille ja heikennyksille, sillä he eivät ehdi tai jaksa puolustautua saati nousta barrikadeille. Kotivanhemmat eivät mene lakkoon, työssäkäyvät eivät pysty painostamaan työnantajiaan joustoihin. Ja kun lyhyehkö pikkulapsiaika on ohi, asiat eivät enää kosketa itseä, eivätkä ruuhkavuodet totta vieköön koululaisen vanhempana vielä edes ole loppumassa. Monet asiantuntijat ja etujärjestöt kyllä yrittävät saada ääntä kuuluviin lasten ja perheiden puolesta, mutta kuunnellaanko heitä?



Kirjoittaja on Lapen uusi blogisti Reetta Nousiainen. Hän on neljän lapsen äiti, joka pohtii kirjoituksissaan lapsiperheitä koskettavia yhteiskunnallisia asioita kotiäidin näkökulmasta.