Joka ei vanhaa tunne, ei voi uutta ymmärtää




Lapsiperheiden kotipalvelun tarve syntyy

1900- luvun alkuvuosikymmenien aikana yhteiskunnallinen murros käynnisti keskustelun uusista sosiaalipoliittisista toimenpiteistä, jotta väestön määrä saataisiin nousemaan. Teolliset työpaikat houkuttelivat useita perheitä muuttamaan maaseudulta kaupunkiin. Yhä useampi nainen teki töitä kodin ulkopuolella ja ”äidin sijaisia” oli vaikea löytää. Koska haluttiin vauhdittaa väestönkasvua, niin alettiin pohtia, mistä saadaan työapua helpottamaan monilapsisten perheiden työvoimapulaa.

Jo 1920-luvulla kiinnitettiin huomiota kodinhoito- ja kotitalousneuvonnan tarpeellisuuteen. Martta-liitto ja maatalousnaiset antoivat kotitalousneuvontaa ja järjestivät kotitalouskursseja. Työtehoseura oli nostanut esille kotitaloustyön järkiperäistämisen tarpeen. Kotitaloustöiden järkiperäistäminen ja valistustyö olivat nousseet tavoitteiksi myös poliittisissa naisjärjestöissä.

Yksi tärkeä toimija kotisisarkoulutuksen käynnistäjänä Suomessa oli Väestöliitto. Se aloitti kotisisarkoulutuksen vuonna 1945. Koulutuksen tarkoituksena oli nostaa kodeissa suoritettavan työn arvoa niin, että kotitalousalasta tulisi kilpailukykyinen ala muiden töiden rinnalla. Koulutuksen tavoitteena oli luoda arvostettu ja hyvän ammattitaidon omaava työntekijöiden ammattikunta: kotisisaret. Koulutuksen avulla monet naiset saivat itselleen ammatin ja pääsivät ansiotyöhön.

Kodinhoitajien kouluttamisen tarve tunnistettiin samoihin aikoihin monilla muillakin tahoilla.

Päätöksentekijät kiinnostuivat kodinhoitajien kouluttamisesta 1930-luvulla. Eduskunnassa esitettiin useita toivomusaloitteita ” kiertävien kotiapulaisten koulutuksen järjestämiseksi maaseututyöläisten ja pienviljelijöiden emäntien tarpeeseen.  Maaseudun suurperheiden varattomien äitien työtaakkaa pyrittiin näin helpottamaan. Kansanedustajat vetosivat siihen, että Ruotsissa oli jo 1926 alkaen perustettu kodinhoitajien virkoja.

Valtion Terveydenhoito- opistossa alettiin marraskuussa 1939 kouluttaan kodinhoitajia. Ensimmäiset kurssit pidettiin emäntäkouluissa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton ensimmäinen kodinhoitajien ammattikurssi alkoi marraskuussa 1944.

Laki kunnallisista kodinhoitajista astui voimaan vuonna 1951. Sosiaaliministeriö totesi kirjelmällään, että kodinhoitoapu sosiaalisena työmuotona tähtäsi varattomien ja vähävaraisten lapsirikkaiden kotien eheyden ja säännöllisen elämänkulun säilyttämiseen. Kodinhoitoapua pyrittiin antamaan perheille, jotka synnytyksen, sairauden tai muun sellaisen syyn tähden joksikin aikaa menettivät perheenäidin työvoiman.

Kodinhoitajien toimenkuvaa on vuosikymmenten aikana määritelty uudelleen.  Vuonna 1982 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain 20§(Filex) mukaisesti kotipalvelu on yksi sosiaalityön muoto.

Se on tavoitteellista, suunnitelmallista ja määräaikaista perheen ja yhteistyötahojen kanssa tehtävää vanhemmuuden sekä arjessa selviytymisen tukemista. Keskeisenä tavoitteena on perheen omien voimavarojen vahvistaminen. Tämä tapahtuu opastamalla perhettä lasten ja kodinhoidossa ja vahvistamalla arjen taitoja. Laki kunnallisesta kodinhoitoavusta kumottiin, kun sosiaalihuoltolaki tuli voimaan. Kunnissa siirryttiin perhetyön aikaan.

1990- luvun rakennemuutos

Maailmanlaajuinen lama 1990-luvun alussa löi leimansa Suomen kuntiin. Kuntien heikentynyt talous johti siihen, että kunnat joutuivat karsimaan palveluja ja kehittämään toimintojaan.

Tutkimukset osoittivat, että ikääntyvien osuus väestöstä kasvaa ja lasten määrä vähentyy seuraavien vuosikymmenten aikana. Kunnissa alettiin varautua kasvavan vanhusväen palvelujen turvaamiseen. Vanhainkodeista siirrettiin parempikuntoisia vanhuksia palvelukeskuksiin. Palvelukeskuksissa ei tarvittu ympärivuorokautista henkilökuntaa, vaan sinne siirrettiin työvoimaksi kuntien kodinhoitajia. Koska kodinhoitajien toimenkuvaan tuli enemmän terveydenhoidollisia töitä, niin heitä alettiin kouluttaan lähihoitajiksi. Kodinhoitajien koulutus loppui Suomessa kokonaan vuonna 1993-1995, kun monet alempitasoiset koulutukset yhdistettiin sosiaali- ja terveysalan perustutkinnoksi.

Kamppailu lapsiperheiden kodinhoitajien takaisin saamiseksi

Lapsiperheiden kotipalvelujen alasajo 1990-luvulla alkoi pian näkyä  lapsiperheiden pahoinvoinnin kasvuna.

Monet yksityishenkilöt, lapsiperhejärjestöt ja lapsiperheasioiden asiantuntijat ovat pyrkineet vaikuttamaan jo 2000- luvun alusta saakka siihen, että lapsiperheiden kodinhoitajien palvelu palautettaisiin kuntien palvelutuotantoon. Vaikuttamisen keinoina on käytetty mielipidekirjoituksia, valtuustoaloitteita, nimien keräämistä adresseihin ja suoraa yhteydenottoa kunnallisiin ja valtakunnan tason päättäjiin. Muutos parempaan suuntaan on käynnistynyt.

Matti Vanhasen II hallitus antoi opetusministeriölle tehtäväksi luoda Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman vuosille 2007-2011. Polittiikkaohjelmatyön painopisteenä oli ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen. Lasiperheiden kotipalvelujen kehittäminen erillään perhetyöstä kirjattiin Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmaan. Vuoden 2007 lakimuutos antaa uudelleen kunnille mahdollisuuden palkata kodinhoitajia lapsiperheisiin ilman lastensuojelun velvoitetta.

Uusi aalto kodinhoitajien kouluttamiseksi

Lapsiperheiden kodinhoitajien koulutus lakkautettiin vuonna 1995. Kodinhoitajakoulutuksen saaneet ammattihenkilöt poistuvat työmarkkinoilta uudelleenkoulutuksen ja eläköitymisen seurauksena. Koko ammattikunta kuolee pian sukupuuttoon, koska kodinhoitajien koulutusta ei enää ole.  Lähihoitaja koulutus ei vastaa riittävästi siihen työnkuvaan, mitä työ lapsiperheessä äidin apuna tai "äidin sijaisena" on. Useat yksityishenkilöt ja Lapsiperheiden Etujärjestö ovat jo vuodesta 2010 nostaneet yhteiskunnallisilla foorumeilla esille kodinhoitajakoulutuksen puutteen. Historia toistaa itseään. Monet poliittiset päättäjät Suomessa ovat myös havainneet kodinhoitajien koulutuksen puutteen. Kodinhoitajakoulutus halutaan käynnistää uudelleen joko aikuisten muuntokoulutuksena tai  lähihoitajakoulutuksen yhtenä suuntautumisvaihtoehtona.

Lapsiperheiden kodinhoitajia tarvitaan vielä tänä päivänäkin juuri ”äidin sijaiseksi” erityisesti monilapsiseen perheeseen, jossa on useita alle kouluikäisiä lapsia sekä lastenhoitoavuksi  yhden vanhemman perheisiin.  

Kaarina Torkkola
Lapsiperheiden Etujärjestö ry.
Haapajärven aluevastaava

Kodinhoitajien koulutuksen historian lähteenä kirjoittaja on käyttänyt Väestöliiton julkaisua: Perheen puolesta 1991.