Kannanotto: Päivähoidon ryhmäkoolle asetettava lakisääteinen enimmäismäärä




Me allekirjoittaneet vaadimme, että päivähoidon ryhmäkoolle asetetaan lakisääteinen enimmäis-määrä. Samalla hoidettavien lasten määrä suhteessa hoitajien määrään on pienennettävä niin, että

alle kolmivuotiaita on ryhmässä 8–10 ja hoitajia on yksi aina kolmea lasta kohden. Alle kuusi- vuotiaiden ryhmässä ei tule olla yli 18 lasta ja hoitajia on oltava yksi kuutta lasta kohden.


Päivähoitoyksiköissä tulee myös olla koulutettuja sijaisia varalle, jotta suhdeluku ei ylity sairaus-tapauksissa tai silloin kun osa-aikaiset lapset tulevat hoitoon yhtä aikaa.

Perusteet

Suuret päiväkotiryhmät lisäävät merkittävästi infektiotauteja, koska taudit tarttuvat lapselta toiselle.

Tiivis oleskelu suurissa ryhmissä johtaa samalla yhä vastustuskykyisempien bakteerikantojen kehit-tymiseen. Lasten päivähoito on myös merkittävimpiä kanavia virusten leviämiselle koko yhteis-kuntaan. Suurilla päivähoitoryhmillä on siis suuri vaikutus koko yhteiskunnan terveyteen, talouteen ja työkykyyn.

Yksilötasolla toistuvat korvatulehdukset voivat heikentää lapsen kuuloa ja alentaa keskittymis- ja oppimiskykyjä. Myös suurten hoitoryhmien melu ja levottomuus haittaavat oppimista tärkeässä kehitysvaiheessa. Suuret hoitoryhmät aiheuttavat lapselle lisäksi kohtuutonta ihmissuhde-kuormitusta ja yksilöllisen hoidon puute vaikuttaa haitallisesti lapsen turvallisuudentunteeseen.

Laki lasten päivähoidosta määrää, että päivähoidon on lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti edistettävä lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-elämän kehitystä. Lain mukaan päivä-hoidon tulee terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan olla lapselle ja lapsen hoidolle ja kasvatukselle sopiva.

Valtion tukeman palvelun ei tule edistää käytäntöjä, jotka aiheuttavat kustannuksiltaan ja vaiku-tuksiltaan kalliita sairastelukierteitä ja voivat olla riski yksilön henkiselle hyvinvoinnille.

Liitteessä (Liite A) kuvataan tarkemmin suurten päivähoitoryhmien vaikutuksia yksilötasolla ja yhteiskunnallisesti.

Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa todetaan YK:n Lasten oikeuksien sopimuksen mukaisesti, että julkisen vallan on asetettava päätöksenteossa lapsen etu ensisijalle. On huomattava, että tekemättä jättäminenkin on päätös. Näin ollen sekin, että päätetään jättää määrittämättä ryhmäkoko lailla, tulisi pystyä perustelemaan lapsen edun näkökulmasta.

Mikäli ryhmäkokojen vaikutuksista on päätöksen tekijöillä epävarmuutta, olisi aiheellista hyödyntää asiassa Lapsivaikutusten arviointia. Erityisesti se, että lasten päivähoidolla on erittäin laajat, pitkäaikaiset ja vakavat vaikutukset, puoltaa LVA:n toteuttamista.

Etenkään epävarmassa taloudellisessa tilanteessa lyhytjänteinen taloudellinen ajattelu ei saisi ohjata päätöksiä. Se, mikä nyt säästetään lasten hyvinvoinnista, tulee maksettavaksi tulevaisuudessa. Lasten päivähoitoryhmien pienentäminen lain avulla on tarpeen sekä lapsen edun että kansanterveyden ja -talouden vuoksi.

 

Liite A

Kempeleessä 18.8.2009

 

Anna Lanas-Nevala

Puheenjohtaja

Lapsiperheiden Etujärjestö ry

 

Liite A

Suurten päivähoitoryhmien vaikutus lapsen terveyteen ja kehitykseen

Suuret päiväkotiryhmät lisäävät sairastumisia hengitystie- ja välikorvatulehduksiin, koska taudit tarttuvat helposti lapselta toiselle.

Päiväkodeissa hoidettavat lapset sairastavat 2–3 kertaa enemmän kuin perhepäivähoidossa. Koti-hoidossa olevat lapset sairastavat vähiten. Päiväkotihoidossa olevat lapset sairastavat 2,7-kertaa enemmän välikorvatulehduksia ja 1,6-kertaa enemmän ripulitauteja ja ovat 2,5-kertaa useammin kuumeessa verrattuna kotihoidossa oleviin lapsiin.

Toistuvat korvatulehdukset voivat aiheuttaa lapselle kuulon heikkenemistä ja tämä alentaa merkittävästi hänen kykyään oppia lukutaitoa ja matemaattisia taitoja myöhemmin. 

Tulehduksen aikana myös lapsen kontaktikyky, keskittyminen ja oppiminen heikkenevät. Näille taidoille on haittana myös suurten ryhmien aiheuttama jatkuva meteli ja rauhattomuus sekä jatkuvasti muuttuvat vuorovaikutussuhteet muihin lapsiin ja hoitajiin. Taustamelu heikentää puheen erottamista enemmän lapsilla kuin aikuisilla. Melu häiritsee oppimista ja tehtäviin keskittyminen vaikeutuu. Tämä on hyvin haitallista, koska päiväkoti-ikäiset lapset ovat kehitysvaiheessa, jossa kielen ja muiden taitojen oppiminen on herkimmillään.

Nykyisten päiväkotien tilat on mitoitettu tietylle määrälle lapsia. Jos tiloissa leikkii ja nukkuu alku-peräiseen mitoitukseen verrattuna lähes kaksinkertainen määrä lapsia, nousee ilman hiilidioksidi-pitoisuus helposti liian suureksi. Tämä laskee vireystilaa ja jaksamista ja aiheuttaa jälleen levottomuuden kasvua.

 

Suurten päivähoitoryhmien vaikutus lapsen psyykkiseen hyvinvointiin

Jatkuva meteli, oman rauhan ja hiljaisuuden puute sekä läheisen aikuiskontaktin vähäisyys tai puuttuminen on lapselle henkisesti kuluttavaa. Lapsen tulisi saada keskittyä oppimiseen ja leikkimiseen ja nauttia niistä.

Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että tuttu aikuinen välittää ja on hänestä erityisesti vastuussa. Suuressa ryhmässä hoitaja ei pysty antautumaan riittävän yksilölliseen ja lämpimään vuoro-vaikutukseen yhdenkään lapsen kanssa jatkuvien keskeytyksien ja yleisen hälinän vuoksi. Suuret lapsiryhmät eivät turvaa lapsen tarvetta ja oikeutta turvallisuuden tunnetta vahvistavaan kasvu-ympäristöön. Turvattomuuden tunnetta lisää esimerkiksi tilanne, jossa pienemmälle lapsimäärälle tarkoitettuihin tiloihin osoitetaan lähes kaksinkertainen määrä lapsia, jolloin kaikille ei riitä omaa lepo- ja ruokailupaikkaa ja naulakkoa.

Suurten ryhmäkokojen myötä lapsen sosiaalisten suhteiden määrä kasvaa liian suureksi ja siitä aiheutuu pienelle lapselle kohtuutonta ihmissuhdekuormitusta. Pieni lapsi ei myöskään ole vielä valmis odottamaan kovin kauan, että saa aikuiselta huomiota. Suuri ryhmä aiheuttaa levottomuutta ja turhautumista. Turhautunut lapsi turvautuu helposti myös aggressiiviseen käytökseen.

Suuret ryhmät ovat myös otollinen kenttä kiusaamiselle ja syrjimiselle, kun hoitajat eivät ehdi huomata ja puuttua lasten keskinäisiin välienselvittelyihin. Lapset eivät tunne toisiaan yhtä läheisesti kuin pienemmissä ryhmissä eikä tiivistä yhteishenkeä saada välttämättä muodostettua.

 

Suurten päivähoitoryhmien vaikutus kansanterveyteen ja -talouteen

Sen lisäksi, että tulehdustaudit leviävät päiväkodissa suuren lapsiryhmän kesken, tarttuvat ne tietenkin myös päiväkodin työntekijöihin, jotka joutuvat jäämään pois töistä. Sen lisäksi sairaiden lasten vanhemmille kertyy työstä poissaoloja heidän hoitaessaan ensin lapsiaan ja sitten mahdollisesti vielä itseään. Lapsiperheiden vanhempien työstä poissaoloista 40 prosenttia johtuu lapsen sairaudesta. Taudit leviävät vanhempien kautta muille työpaikoille. Näin ollen myös työnantajat kärsivät suurten ryhmien seurauksia.

Lasten päivähoito onkin yksi merkittävimmistä kanavista virusten leviämiselle koko yhteiskuntaan. Lasten rokottamisen tiedetään vähentävän infektioita lasten lisäksi myös iäkkäillä. Suurten ryhmä-kokojen aiheuttama ongelma ei siis suinkaan ole vain lapsiperheiden.

Lasten tiivis yhdessäolo suurissa hoitoryhmissä kasvattaa yhä vastustuskykyisempiä bakteerikantoja ja hoitona runsas antibioottien käyttö taas johtaa antibioottien tehon heikkenemiseen. Sillä, että infektioita vähennetään lasten hoitoryhmiä pienentämällä, on siis suuri kansanterveydellinen merkitys - eli käytännössä myös hyvin suuri taloudellinen merkitys yhteiskunnalle.

 

Suurten päivähoitoryhmien vaikutus hoitohenkilökuntaan

Päiväkodeissa työskentelevälle hoitohenkilökunnalle ylisuuret ryhmät aiheuttavat liiallisia paineita. Melun ja levottomuuden sietäminen väsyttää ja kyvyttömyys antaa hoidettaville lapsille riittävästi huomiota turhauttaa. Työ muuttuu antoisasta kuluttavaksi ja rutiininomaiseksi, jolloin lapsen tarpeita ei jakseta kohdata sillä herkkyydellä kuin pienemmissä vuorovaikutustilanteissa pystyisi.

Päiväkotien henkilökunta kärsii myös eniten äänihäiriöistä, jotka johtuvat alituisesta korotetulla äänellä puhumisesta. Äänihäiriöt haittaavat merkittävästi työntekoa ja lisäävät sairauspoissaoloja.