Kirkosta esimerkkiä lasten oikeuksien huomioimiseen




Suomalaisten lasten oikeuksissa on vielä paljon parantamisen varaa. Tästä muistuttaa lapsen oikeuksien päivä, jota vietetään 20. marraskuuta. Silloin Suomessa liputetaan toisen kerran lasten oikeuksille.

Suomi on sitoutunut 20. marraskuuta vuonna 1989 hyväksyttyyn YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Suomen sitoutuminen on valitettavasti ollut vain näennäistä. Tosiasiassa lasten oikeudet sivuutetaan toistuvasti ja järjestelmällisesti suomalaisessa päätöksenteossa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettavat huomioon lapsen etu”. Jokainen suomalaista päätöksentekoa vähänkään seurannut voi todeta, ettei tämä ole maassamme toteutunut.

Useat suomalaiset lapsi- ja perhejärjestöt ovat ilmaisseet syvän huolensa siitä, että päätöksiä tehdään liian usein ensisijaisesti aikuisten etua ajatellen. Tästä ovat esimerkkeinä muun muassa äskettäiset päätökset leikata lapsilisiä ja kotihoidontukea. Kohtuullisilla alkoholi- ja tupakkaveron korotuksilla säästettäisiin helposti sama summa, joka nyt otetaan lapsilisiä leikkaamalla.

Olin 4. marraskuuta Lapsiperheiden Etujärjestön edustajana sosiaali- ja terveysministeriön kuulemistilaisuudessa, jossa käsiteltiin kotihoidontukea koskevaa lakiluonnosta. Siellä ministeriön edustaja kertoi, ettei lain valmistelussa ole arvioitu ollenkaan päätöksen vaikutuksia lapsiin. Tukea leikataan epämääräisten tasa-arvo- ja säästöperusteiden nojalla.

Kuitenkaan yhteiskunta ei Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan saa kotihoidontuen leikkauksesta ollenkaan säästöjä, vaan päinvastoin menettää lähes 150 miljoonaa euroa. Samalla vaikeutetaan lasten kotihoitoa ja pakotetaan vanhemmat laittamaan lapsensa päivähoitoon. Siltikin, vaikka Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan perhe ”on yhteiskunnan perusryhmä” ja ”erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö”.

Kukaan ei voi väittää, ettei esimerkiksi ministeriöissä olisi tietoa Lapsen oikeuksien sopimuksesta. Silti esimerkiksi vuonna 2012 hallituksen lakiesityksistä vain noin 3 prosenttia sisälsi lapsivaikutusten arvioinnin.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko näytti valtiolle esimerkkiä, kun se viime keväänä päätti, että kirkollisen viranomaisen on päätöksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon päätöksen vaikutukset lapsiin. Tähän valtionkin pitäisi pyrkiä, jotta se täyttäisi ehdot, jotka se itse on hyväksynyt ratifioimalla Lapsen oikeuksien sopimuksen yhdessä lähes kaikkien muiden maailman valtioiden kanssa.




Pekka Aittakumpu

Lapsiperheiden Etujärjestö ry

Oulun aluevastaava




(Kirjoitus julkaistiin Kalevassa 17.11.2014)