Kotihoidontuen uudistuksen tasa-arvotavoitteet




Ajankohtaisessa kotihoidontuen uudistuksessa on tavoitteena jakaa kotihoidontuki tasan vanhempien kesken. Kotihoidontukea on tähänkin asti voinut saada kumpi puolisoista tahansa, mutta nyt halutaan pakkosääntelyllä valtion taholta määrittää, kumpi vanhempi lasta saa milloinkin kotihoidontuella hoitaa. Tätä perustellaan tasa-arvolla, pakkojaon ansiosta naisia kohdeltaisiin tasa-arvoisemmin työelämässä. Nuoren miehen palkkaaminen voisi olla työnantajalle samanlainen riski kuin nuoren naisen, saattaisihan mieskin jäädä kotiin lapsia hoitamaan. Tämä mahdollisuushan on tosin jo nyt, mutta miehet silti harvemmin jäävät kotiin vauvaa hoitamaan. Mistä se sitten johtuukin, emme tiedä ovatko miesten ja naisten aivojen biologiset erot todellisia esim. hoivaamisen suhteen vai onko kyse puhtaasti vain kulttuurillisista tai yhteiskunnallisista vaikutuksista. Mikäli jälkimmäisestä on kyse, jatkumona tullee luontevasti pakkotasajako koulutus- ja työpaikoissa esim. hoivan ja tekniikan aloilla, jotka ovat palkkaukseltaan aivan eri ääripäissä molempien vaativuudesta ja vastuusta huolimatta. Eihän ole tasa-arvoista, jos työelämän tasa-arvopyrkimykset jäävät vain perhepolitiikan ratkaisujen tasolle.

Miten tasa-arvo sitten muutoin uudistuksen myötä lisääntyy? Perheiden tasa-arvoa ei lisää se, että jos toinen vanhemmista ei pysty esim. tietyntyyppisen työn, yrittäjyyden, sairauden tai muun syyn takia pitämään hänelle kohdennettua vapaata, perhe menettää kotihoidon mahdollisuuden kokonaan tältä osin. Lisäksi tasapäistämispyrkimyksissä suljetaan silmät siltä, että moni äiti tai isä ei edes halua hoitaa lapsiaan kokopäiväisesti vaan tarvitsee elämäänsä myös muuta tekemistä jaksaakseen pikkulapsiajan paremmin. Joku taas nauttii hoitaessaan pikkulapsilaumaansa kellon ympäri. Tämä halutaan nyt kieltää, vaikka se merkitsisi koko perheen jaksamisen kannalta parhaan vaihtoehdon poissulkemista ja vaikeuttaisi oleellisesti etenkin monilapsisten perheiden arkea. Ihmiset, perheet, vanhemmat, elämäntilanteet ovat erilaisia, ei ole valtion tehtävä säännellä tällä tarkkuudella miten heidän tulisi lastenhoito järjestää. Lasten kotihoidon mahdollisuuksien alasajo vaikuttaa järjettömältä myös, kun otetaan huomioon perhepolitiikka ja lapsiperheiden omat toiveet, joissa molemmissa korostuu työelämän joustojen ja osa-aikatyön lisääminen. Tähän pitäisi panostaa, kuten myös vanhemmuuden kustannusten tosiasialliseen jakamiseen. Mutta niiden kanssa tällä uudistuksella ei ole mitään tekemistä.

Käytännössä tässä uudistuksessa ei näytetä ajevan tasa-arvoa, vaan kotihoidontuen ajallista lyhentämistä. Siihen kun ei ole riittänyt tuen reaalisen arvon romuttaminen tai edes kotihoitoa osaltaan tukevan lasten avoimen päivähoidon/leikkitoiminnan alasajo. Nyt on otettava järeämmät keinot käyttöön ja tasa-arvo on aina käyttökelpoinen peruste lähes mihin tahansa. Pienten lasten hoidon halutaan jostain syystä enenevässä määrin siirtyvän päivähoitolaitoksiin pois kodeista, huolimatta siitä että se tulee kalliiksi. (Vertailun vuoksi; vanhusten hoidossa suuntaus on päinvastainen, kotihoitoa pyritään lisäämään.) Ehkäpä syntyvyyskin saadaan lisääntyvällä sääntelyllä entisestään laskusuuntaan, tulee sitten jatkossa hieman säästöä niihin entistä kalliimpiin lastenhoitokuluihin.


Kirjoittaja on Lapen uusi blogisti Reetta Nousiainen. Hän on neljän lapsen äiti, joka pohtii kirjoituksissaan lapsiperheitä koskettavia yhteiskunnallisia asioita kotiäidin näkökulmasta.