Kotivanhemman työura ja eläke




Kovenevien arvojen yhteiskunnassa kallisarvoisia työvuosia ei sovi hukata oman jälkikasvunsa hoitamiseen, tärkeintähän olisi ehjä nousujohteinen työura. Biologisista syistä perheen perustaminen on kuitenkin ajoitettava samaan ikävaiheeseen kuin vaatimus uran luomisesta siinä 25-35-vuotiaana. Elämän ruuhkavuosista onkin syystä alettu puhua jo kaaosvuosina.

Suuri osa ihmisistä tosin on ihan muissa kuin ura-ammateissa, mikä julkisessa keskustelussa helposti unohdetaan. Aika harvalla alalla ammattitaito vanhenee tai katoaa, vaikka olisi vuosiakin poissa työelämästä hoitamassa omia lapsiaan, mikä ei tarkoita tynnyrissä elämistä. Mutta työuria on pidennettävä myös keskeltä, hoetaan. Pikkulasten hoitoa kun ei katsota työksi, mikäli hoitaja on oma vanhempi. Kotivanhemmat ja omaishoitajat ovat yhteiskunnan tulonjaossa alhaisinta pohjasakkaa, vaikka nämä ryhmät työllään tosiasiallisesti säästävät yhteiskunnan varoja.

Onneksi kotihoidontuki sentään kerryttää eläkettä ja mikä ”huvittavinta”: kotihoidontukea saavalle vanhemmalle eläkettä karttuu kiinteän euromäärän mukaan ja tuo summa on huomattavasti suurempi kuin kotihoidontuki todellisuudessa. Pienistä summista joka tapauksessa puhutaan, joten tuleva eläke luonnollisesti kärsii kotivuosista. Kotivuodet ”pilaavat” myös nousujohteisen työuran, mikä laajemminkin vaikuttaa eläkekertymään kun ei palkkataso pääse nousemaan uraohjusten tahtiin.

Vaan miksei uraakin voisi luoda vasta kun lapset on vähän isommiksi kasvatettu? On pelkkä yhteiskunnan asenneongelma, että uran luominen pikkulasten kasvattamisen jälkeen on muka myöhäistä. Juuri tuolloinhan etenkin naisten luulisi olevan työmarkkinoiden kannalta haluttuja; ei pelkoa raskaudesta tai pikkulasten sairauspoissaoloista, jotka tulevat työnantajalle kalliiksi. Kotivuosien jälkeen motivaatio työelämää kohtaan voi kasvaa aivan uusiin sfääreihin, kotivanhempana oppii myös väkisinkin organisoinnin ja priorisoinnin mestariksi - muun muassa. Näinköhän nähdään joskus se päivä, jolloin kotivanhemmuuden vuodet olisivatkin meriitti cv:ssä.

Vaikka jo vuosia on puhuttu elinikäisestä oppimisesta, onko joku huomannut jotenkin tuettavan kotivanhemmuusvuosien omaehtoista opiskelua tai täydennyskoulutusta, mikä voisi helpottaa paluuta työmarkkinoille? Vaikka halua oman ammattitaidon täydentämiseen tai uuden oppimiseen olisi, kotivanhemman mahdollisuudet maksaa erilaisten koulutusten kurssimaksuja ovat  ylivoimaisia muutaman satasen kuukausituloilla. Puhumattakaan siitä, että omaa aikaa opiskeluun on vaikea järjestää - kotivanhemmalla kun on kädet täynnä työtä.




Kirjoittaja on Lapen blogisti Reetta Nousiainen. Hän on neljän lapsen äiti, joka pohtii kirjoituksissaan lapsiperheitä koskettavia yhteiskunnallisia asioita kotiäidin näkökulmasta.