Lapset rahan armoilla




Viimeaikaisten tutkimusten mukaan lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi on Suomessa huolestuttavasti huononemaan päin. Lapsiasiavaltuutetun tuoreessa vuosikirjassa todetaan, että suomalaiset lapset ovat vaarallisesti eriarvoistumassa, ja Pelastakaa lapset ry raportoi lapsiköyhyyden uhkaavan Suomessa yli 150 000 lasta. Suurin osa lapsista voi hyvin tai ainakin kohtalaisesti, mutta on kasvava joukko niitä, joilla menee entistäkin huonommin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan lapsiperheiden vaikea asema ilmenee konkreettisesti muun muassa siten, että lasten kiireellisten huostaanottojen määrä on kasvanut voimakkaasti. Opettajien ammattijärjestön äskettäin julkistettu tutkimus puolestaan kertoo, että lasten pahoinvointi näkyy myös päiväkodeissa ja alakouluissa, joissa se uhkaa lasten kanssa työskentelevien turvallisuutta.

Yhteiskunnassamme puhutaan verrattain paljon lapsista ja perätään työtä heidän hyvinvointinsa eteen. Yhteiskuntatieteissä suosittu, puhumisen tapoja tutkiva diskurssianalyysi on kuitenkin osoittanut, että keskeistä ei useinkaan ole se, kuinka paljon, vaan miten asioista puhutaan.

Diskurssintutkimuksen mukaan kielenkäyttö ei heijasta todellisuutta valokuvanomaisesti, vaan se antaa asioille merkityksiä ja tätä kautta rakentaa sitä sosiaalista todellisuutta, jossa elämme. Tämä johtaa siihen jokaisen ihmisen arkipäivän kokemukseen, että kielenkäytöllä on seurauksensa.

Kun lapsista käytävää suomalaista keskustelua tutkii tarkemmin, nousee esille, että sanat ja teot ovat toisinaan varsin erikoisesti ristiriidassa. Höyleistä lupauksista huolimatta lasten ja lapsiperheiden etuisuuksia on karsittu ja leikattu entisestään. Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on todennut, että yhtenä syynä lasten vaikeutuvaan tilanteeseen ovat lapsiperheille suunnattujen etuuksien leikkaukset ja jäädytykset.

Diskurssintutkimus osoittaa, että yhteiskunnallisessa keskustelussa lapsi nähdään usein vain välineenä, ei itsessään arvokkaana. Tähän on yhtenä syynä yhteiskunnallisessa keskustelussa hallitsevassa asemassa oleva taloudellinen diskurssi eli puhumisen tapa, jossa merkityksellistä ja arvokasta on ennen kaikkea se, mikä tuottaa taloudellista tulosta.

Taloudellinen diskurssi valtaa itselleen elintilaa pakottamalla myös lapsen edusta aidosti huolehtivat käyttämään sen termistöä ja puhumisen tapoja. Esimerkiksi suosittuun sanontaan ”lapsissa on tulevaisuus” sisältyy viittaus siihen, että lapsi on arvokas sen vuoksi, mitä hän tulee joskus olemaan ja yhteiskunnalle tuottamaan, ei siksi mitä hän on tässä ja nyt.

Lapsia ja lapsuutta vähättelevä ajattelutapa näkyy myös muun muassa lapsiperheiden etuisuuksista puhuttaessa. Kotonaan lastaan hoitava vanhempi on usein ”vapaalla” tai ”lomalla”. Puhutaan esimerkiksi isyyslomasta sekä perhe- ja vanhempainvapaasta. Tällainen puhetapa merkityksellistää kotihoidon ja ajan antamisen lapselle tuottamattomaksi ja vähempiarvoiseksi kuin työssäkäynnin kodin ulkopuolella. Lastentarhasta puolestaan on tehty ”päiväkoti”, vaikka kukaan tuskin toivoo, että väliaikainen hoitopaikka todella olisi lapselle sitä, mitä koti syvimmältään merkitsee.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on nähtävillä, miten koti-isiä ja -äitejä houkutellaan voimakkaasti työelämään taloudellisen diskurssin merkityksellistämisen tapoja käyttämällä. Tilanne on johtanut siihen, että lasten kotihoito ja jopa lasten synnyttäminen on tehty vähemmän houkutteleviksi.

Lapsia ja lapsuutta myönteisesti merkityksellistävät diskurssit ovat keskustelussa yhä harvinaisempia. Esimerkiksi entisvanhaan yleinen sanonta ”lapsi tuo leivän tullessaan” on likimain unohtunut nykyisestä kielenkäytöstä.

Tilanteen korjaamiseksi olisi hyvä ottaa oppia menneestä ja muuttaa myös uudempaa kielenkäyttöä. Voisimme esimerkiksi puhua lastentarhasta, isyysviikoista ja vanhempainkuukausista.

On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme, kun puhumme lapsista ja lapsiperheistä. Tuottavuuden ja lasten hyvinvoinnin ei välttämättä tarvitse olla toisensa pois sulkevia, vaan ne voidaan merkityksellistää myös toisistaan riippuvaisiksi ja toisiaan tukeviksi tekijöiksi. Näin molemmat voittavat, sekä talous että lapset.

Kirjoittaja on Pekka Aittakumpu, filosofian ja teologian maisteri, Lapsiperheet-lehden päätoimittaja sekä Oulun aluevastaava. Kirjoitus julkaistiin 29.6.2014 Kalevan Alakerta-kirjoituksena ja se löytyy myös Aittakummun blogista.