Lasten hoitopäivät venyvät, no problem?




Lasten pisimmät hoitopäivät ovat 11-tuntisia Päijät-Hämeessä, uutisoi Etelä-Suomen Sanomat 15.4.2015. Yleensä näiden lasten vanhemmat käyvät töissä pääkaupunkiseudulla ja työmatkoihin luonnollisesti kuluu aikaa. Kuntien mukaan vanhempien kanssa pyritään keskustelemaan hoitopäivän pituudesta, mutta loppupelissä päivän pituus on huoltajan päätös ja päiväkoti on kyllä valmis joustamaan. Päivähoidossa piikki on siis auki. Jos nyt hetkeksi sivuutetaan lapsen etu ja tartutaan ensin siihen, mikä aiheessa jopa päättäjiäkin saattaa kiinnostaa: pitkien hoitopäivien täytyy olla aika kallista lystiä.

Ja sitten siihen lapsen etuun. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan pitkä hoitopäivä ei ole ongelma, kunhan hoito on laadukasta. Tällaisen kommentin edessä kotiäiti meinasi tukehtua aamukahviinsa. Päiväkoti, vaikka kuinka laadukasta hoitoa tarjoaisi, on laitos, jossa lapsen ei ole tarkoitus koko päivää viettää. Käytännössä 10 - 11 -tuntisia hoitopäiviä urakoiva lapsi ei ehdi käydä kotona kuin iltatoimissa ja nukkumassa, sillä alle kouluikäiset eivät selviä yhtä lyhyillä yöunilla kuin aikuinen. Missä on lapsen oikeus rauhalliseen kotona vietettyyn aikaan ja omien  vanhempien seuraan? Aikuisilla työpäivän pituutta säätelee työaikalaki, jonka piiriin jopa perhepäivähoitajatkin nykyisin kuuluvat.  Mutta lasten hoitopäivät päiväkodeissa saavat venyä kuinka pitkäksi vain eikä lapsiasiavaltuutettu näe asiassa ongelmaa?

Olisiko mitenkään mahdollista kanavoida ylipitkien päivähoitopäivien aiheuttamia kustannuksia vaikkapa osapäivätyön tukemiseen, jotta pikkulasten vanhempien olisi taloudellisesti mahdollista lyhentää työaikaansa. Joustava hoitoraha on toki olemassa, mutta se ei läheskään kompensoi työajan lyhennyksestä aiheutuvaa tulonmenetystä lapsiperheessä, jossa menoja on muutenkin paljon. Pitkien työpäivien perheissä myös kotiin palkattava lastenhoitaja voisi olla toimiva ratkaisu, nykypäivänä kun eivät sukulaiset aina ole lähellä auttamassa. Tuntuu kestämättömältä, jos pikkulasten ylipitkien hoitopäivien kanssa vain levitellään käsiä ja "joustetaan".

Tällaista tämä nykyinen lastenhoito- ja päiväkotikeskustelu siis on. Näkökulma on aikuislähtöinen; työelämän tarpeet, aikuisten oikeudet. Olisi jo aika nostaa esiin kulloistenkin käytäntöjen ja päätösten vaikutukset lapsiin. Tarvittaisiin myös vanhempien laaja yhteisrintama, vaatimaan lasten ja perhe-elämän edun mukaista parannusta sekä päivähoito- ja varhaiskasvatuspalveluihin että kotihoidon mahdollisuuksiin, sen sijaan että eri hoitomuotoja käyttävät kinaavat keskenään omien - yleensä täysin perusteltujen - valintojensa oikeutuksesta.



Kirjoittaja on Lapen blogisti Reetta Nousiainen. Hän on neljän lapsen äiti, joka pohtii kirjoituksissaan lapsiperheitä koskettavia yhteiskunnallisia asioita kotiäidin näkökulmasta.