Muistio perhevapaauudistusta koskevaan kuulemistilaisuuteen




KUULEMISTILAISUUS KOSKIEN PERHEVAPAAUUDISTUSTA 26.9.2017

KIRJALLINEN MUISTIO

Johdanto

Lapsiperheiden Etujärjestö ry pitää perhevapaauudistusta erityisen tärkeänä väestörakenneuhan ja perheiden keskinäisen tasa-arvon takia.

Mahdollisuus hoitaa lasta kotona tulee säilyttää ja kehittää realistiseksi ja tasavertaiseksi vaihtoehdoksi muiden päivähoitomuotojen rinnalle. Varhaiskasvatuksessa tulee ottaa vahvemmin lapsen näkökulma huomioon lisäämällä mahdollisuuksia osapäivätyöhön ja kehittämällä päivähoitoaikoja joustaviksi.

On tärkeää, että tukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja kehitetään nykyisestä. Kotihoidon tuki on yksi parhaista suomalaisista innovaatioista. Sen parhaat puolet tulee säilyttää ja edetä Tasarahamallin suuntaan.

Ikärakenteen vääristymän takia perheiden edellytyksiä tavoitella toivomaansa lapsilukua on vahvistettava. Suomi tarvitsee myös isoja perheitä. Perhevapaauudistuksen valmisteluun tulee ottaa mukaan myös vanhemmat ja kokemusasiantuntijat - hallinto ja työmarkkinaosapuolet eivät päätä lasten saannista.

Uudistuksen aikataulusta Lapsiperheiden Etujärjestö ry on huolissaan, sillä aikataulu on epärealistinen lapsivaikutusten kunnolliseen arviointiin.


Syntyvyys ja perhepolitiikka

Vuodesta 1970 alkaen jatkunut uusiutumistason alittanut syntyvyys on johtanut ikärakenteen vääristymään eli ikääntymiseen, joka puolestaan on huoltosuhteen romahtamisen syy. Tämä puolestaan on rakenteellinen syy julkisen ja yksityisen talouden ongelmien taustalla. Ikääntymisen jatkuessa lasten ja työikäisten määrä ja osuus väestöstä vähenee ja ikääntyneiden – eläkeikäisten – määrä ja osuus kasvavat. Julkiset menot lisääntyvät samalla kun veronmaksajien määrä vähenee. Tuottavuuden kasvu ei likimainkaan korvaa ikääntymisestä aiheutuvia lisäkustannuksia. Asia on kuitenkin korjattavissa muutamassa vuosikymmenessä, jos syntyvyys kohoaisi lähemmäs suomalaisten itse tavoittelemaa tasoa ja vähintään tasolle 2,1 lasta/nainen.

Merkittävää yleisessä keskustelussa on, ettei nykymuotoinen väestön siirtyminen ulkomailta Suomeen auta taloudellisen huoltosuhteen korjausta, sillä mm. maahantulijoiden työllisyysaste on kantaväestöä matalampi. Väestön tuonti ei myöskään korjaa romahtanutta syntyvyyttä, sillä tulijoiden käyttäytyminen tässä suhteessa vaihtelee ja pidemmällä aikavälillä mukautuu ympäristön kaltaiseksi.

Suomalaiset haluaisivat saada keskimäärin 2,44 lasta. Vuonna 2017 syntyvyys on n. 1,5 lasta / nainen. Syntyvien lasten määrä on vain 60% suomalaisten tahtomasta määrästä ja lasten määrä on 30% väestön uusiutumistason alapuolella. Tilanteen ongelmallisuutta kuvaa se, että mitä korkeampi on suomalaisen lapsitoive, sitä kauemmas hän jää tavoitteestaan. Tilanne on sekä kansalaisten tahdon, että yleisen edun vastainen. (Pekkola & Lehtonen 2016.)

Suomalaisten elämänkäsitys on familistinen. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiset hankkivat lapsia, koska he ovat erittäin perhekeskeisiä ja lapset ovat elämän keskeinen sisältö. Suomalaisista 81 % pitää tärkeämpänä keskittyä perheeseen kuin työhön lasten ollessa pieniä. 72 % ilmoittaa lapsen parantavan elämän laatua ja 62 %:lle lasten hankkiminen ja lapsista huolehtiminen on elämän keskeinen päämäärä. Vain 8 % pitää lapsettomuutta edellytyksenä tärkeimpien asioiden saavuttamiselle. Vain 2% 18-40-vuotiaista suomalaisista haluaa jäädä lapsettomiksi. (Pekkola & Lehtonen 2016.)

Syntyvyyttä Suomessa alentaa pääosin valmistuminen työelämään, opiskelu, asumisen kustannukset ja työmarkkinoiden epävarmuustekijät. Nämä taloudelliset pakot siirtävät lasten hankintaa ja alentavat toteutuvaa lapsilukua mm. nostamalla ensisynnyttäjien keski-ikää. Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat opiskelevat perheet. Lapsivastaiset asenteet ja globaalien ympäristöongelmien kasaaminen Suomen nuorison harteille vaikuttavat negatiivisesti syntyvyyteen. (Pekkola & Lehtonen 2016.)

Perhepolitiikalla on merkittävä vaikutus syntyvyyteen. Prof. Hiilamon mukaan 1974 päivähoitolain ja äitiyspäivärahan pidentäminen vaikutti positiivisesti hedelmällisyysasteen kohoamiseen. Myös ennen 1990-luvun lamaa tehdyt reformit kohottivat etuuksien, mm. kotihoidon tuen, määrän huippuunsa vuonna 1992. Tämän on arvioitu selittävän suhteellisen korkeaa syntyvyyttä 1990-luvun alun laman aikana. Työmarkkinoiden epävarmuudesta kärsivät lastenhankinnan osalta erityisesti nuoret ja vähän koulutetut naiset, mikä näkyy lapsettomuuden kasvuna. Kotihoidon tukea saaneiden naisten todennäköisyys kolmannen lapsen saamiseen on 18% korkeampi kuin niiden, jotka eivät kotihoidon tukea saaneet (Vikat 2004.)

Suomalaisen perhepolitiikan ongelma, mm. lastenhankinnan osalta, on alisteisuus lyhyen aikavälin työ- ja työmarkkinapolitiikalle. Ihmisiä käsitellään yhteiskuntapolitiikassa ensisijaisesti ”työvoimana” ei ihmisinä, mikä on mm. ILO:n periaatteiden vastainen asenne. (Pekkola & Lehtonen 2016.) Yhteiskuntapolitiikka on liian usein kapea-alaista eikä se katso tulevaisuuteen. Useista muista maista poiketen suomalaisen sosiaalipolitiikan tavoitteisiin ei ole kuulunut syntyvyyden eikä väestön lisääminen (Sutela 2013, 38-39, Hiilamo 2000, 514-515, Pekkola & Lehtonen 2015, 25-26, Hiilamo 2006.), ei nuoren perheellistyminen (Lemmettylä 2009, 38.) eikä edes kansalaisten omien lasten hankintaa koskevien toiveiden yleinen tavoittelu. Kansainvälisissä vertailuissa Suomea luonnehtii mm. EU:n tavoitetasoa korkeampi naisten työllisyysaste. Suomen erityispiirteenä naisten työllisyyden osalta on, että Suomessa naisten työsuhteet ovat pääsääntöisesti kokopäiväisiä työsuhteita, kun muissa maissa naisten osa-aikatyö on yleensä merkittävästi yleisempää kuin Suomessa. Näin naisten kokonaistyöpanos Suomessa on esim. pohjoismaisessa vertailussa suurempi, kuin tilastoja pikaisesti silmäiltäessä näyttäisi. Naisilla on jo nyt työvuosia keskimäärin enemmän kuin miehillä (naiset 33 vuotta, miehet 32 vuotta (Myrskylä, Tilastokeskus, Tieto&Trendit 6/2012). Samoin pareilla, joilla on lapsia, on ammatissa toimivia keskimäärin enemmän kuin lapsettomilla pareilla (Tilastokeskus, Tulonjakotilastot tietokantataulukot, 2017). Tämä merkitsee jo nykyisellään naisten ja lapsiperheiden suurta palkkatyöpanosta perheestä työmarkkinoille. Sutelan väitöskirjan mukaan määräaikaisissa työsuhteissa naisten perheellistyminen viivästyy myös vakaissa parisuhteissa. Pienin perheellistymisen todennäköisyys on pariskunnilla, jotka molemmat ovat määräaikaisissa töissä. Perhevapaajärjestelmä suo vakituisissa työsuhteissa määräaikaisia paremman mahdollisuuden yhdistää työtä ja perhe-elämää. (Sutela 2013, 6.)

Kotityö on tuottavaa työtä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan kotityön hinnoittelu vastaavan palkkatyön kanssa lisäisi BKT:tä 40% ja kotitalouksien käytössä olevia tuloja 60% (ks. Pekkola 2006). Kansantalouden tilinpidossa ei kotityötä kuitenkaan huomioida. Kotityötä ei huomioida kansantalouden tilinpidossa, koska tämä ”merkitsisi työttömyyden käsitteen katoamista”. Kotityön sulkeminen kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle on puhtaasti hallinnollinen ja poliittinen päätös, joka ei kuitenkaan vaikuta reaalitalouteen. Yhteiskunta- ja perhepolitiikkaa suunniteltaessa on otettava huomioon se tosiasia, että kotityö on arvokasta työtä ja että palkkatyön vastakohta kotona lapsia hoidettaessa ei ole ”työttömyys” vaan tuottava ja yhteiskunnallisesti välttämätön kotityö.


Oheisessa laskelmassa on arvioitu (vain) lasten tulevan työssäoloajan taloudellista tuottoa työllistä kohden lasketulla BKT:lla mitaten. Lapsi kartuttaa – tavanomaisesta palkasta (=työn ostohinnasta) tai tuloverosta poiketen - tällä palkkatyön “laskutusarvolla” laskettuna keskimäärin elinkaarensa aikana BKT:tä 3,7 miljoonaa € (kotityön huomioiminen kansantalouden tilinpidossa nostaisi summaa 40 %:lla n. 5,2 miljoonaan euroon) ja tuottaa 1,6 miljoonaa € veroja. Lasten nettokustannus on n. 0,3 miljoonaa € työikään mennessä. Lasten hoito ja kasvatus on erittäin tuottavaa työtä ja lasten olemassaolo on edellytys muulle taloudelle. Kaikki toimet, jotka suoraan tai välillisesti vähentävät syntyvyyttä, ovat taloudelle erittäin haitallisia. Mitä suurempia perheet ovat, sitä suuremmat ovat perheen kansantaloudelliset hyödyt. Kotitalouden koon kasvu on myös ekologista, koska yhteiset resurssit tulevat silloin useamman henkilön käyttöön.


Tutkimusten perusteella on käynyt ilmi että:

a. Suomalaisten tavoittelema lapsiluku on keskimäärin 2,44. Tästä tavoitteesta toteutuu nykyisin 60%.

b. Syntyvyys on viime vuosien aikana merkittävästi ja trendinomaisesti laskenut. Suomi on pudonnut Pohjoismaiselta tasolta Itä-Euroopan seuraan.

c. Uusiutumistason alittava ja väestön tavoitteiden sekä yleisen edun vastainen matala syntyvyys on korjattavissa lisäämällä syntyvyyttä tukevia toimia.

d. Perhepolitiikalla on vaikutusta syntyvyyteen.

e. Perhepoliittiset edut, kuten kotihoidon tuki, lisäävät syntyvyyttä.

f. Epävarmat työmarkkinat alentavat erityisesti vähän koulutettujen naisten hedelmällisyyttä. Tätä ongelmaa perhe-etuudet korjaavat. Vähän koulutettujen isien ja äitien ”pakottaminen” työmarkkinoille johtaa lähinnä työttömyyden ja pahoinvoinnin kasvuun sekä syntyvyyden laskuun.

g. Vallitsevassa suurtyöttömyydessä, runsaan neljännesmiljoonan työttömän joukon kasvattaminen pienten lasten vanhemmilla johtaa julkisten menojen kasvuun ja perheiden ahdistukseen lisääntymiseen sekä syntyvyyden laskuun.

h. Kotihoitoa vähentävät toimenpiteet eivät johda tavoiteltuun työllisyysasteen nousuun, vaan arvokkaan kotityön vähenemiseen ja reaalisen BKT:n laskuun.

i. Kotihoidon tuen leikkaukset ja perhevapaiden kiintiöinti johtavat epätasa-arvoisiin tuloksiin ja erityisesti kouluttamattomien naisten elämänlaadun ja työmarkkina-aseman heikkenemiseen.

Tämän vuoksi:

1. Perheille on taattava mahdollisuus saavuttaa haluamansa lapsiluku. Perhevapaiden osalta tämä toteutuu perhe-etuuksia lisäämällä ja kotihoidon tuen määrää ja pituutta lisäämällä.

2. Perhepolitiikan tavoitteeksi on asetettava ylisukupolvinen kestävyys eli kestävä ja kansalaisten tahdon mukainen lapsiluku sekä kestävä väestön uusiutumistaso riittävän syntyvyyden avulla. Tämä merkitsee politiikkatoimia syntyvyyden pikaiseksi lisäämiseksi.

3. Kotityö on tuottavaa työtä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan kotityön hinnoittelu vastaavan palkkatyön kanssa lisäisi Suomessa BKT:tä 40% ja kotitalouksien käytössä olevia tuloja 60%. Kansantalouden tilinpidossa ei kotityötä kuitenkaan huomioida. Tämä on korjattava ja kansantalouden tilinpitoon on lisättävä kotityön osuus, jotta sen olisi arvoaan vastaava osuus päätöksenteossa. Kun kotityön ja varsinkin lastenhoidon ymmärretään ja myönnetään olevan - ei vain tuottavaa vaan myös täysin - välttämätöntä työtä, havaitaan tavoitellun työllisyysasteen nostamisen tavoitteen jo saavutetuksi.

4. Perhepolitiikassa on yhteiskunnallisesti välttämätöntä ja tuottavaa kotityötä arvostettava vähintään palkkatyön arvoisena toimintana.

5. Tilastojen mukaan suomalaisissa lapsiperheissä ammatissa toimivien osuus ylittää lapsettomien perheiden tason. Näin mahdollisten työllisyysasteen nostamisen tavoitteiden painopisteiden tulisi olla muualla kuin jo monin tavoin kuormitetuissa lapsiperheissä.

6. Heille, jotka tahtovat hoitaa ja kasvattaa lapsensa kotona on taattava mahdollisuus kohtuullisen elintason ja eläke-etuuden turvaamaan lastenhoitoon kotona, sillä lastenhoito on arvokasta työtä, jonka taloudellisena tuloksena on seuraava sukupolvi kaikkine tuotoksineen. Ihmisen eettisestä ja sosiaalisesta arvosta puhumattakaan. Perhepolitiikan on autettava perheitä ylisukupolvisen kestävyyden ja hyvän elämän tavoittelussa.
Pienten lasten vanhempien pitkän aikavälin elintaso on turvattava myöntämällä kotona lasta hoitavalle vanhemmalle lastenhoitajan keskimääräistä palkkaa vastaava eläke-etu. Tällä eläke-edulla on katetta, sillä sen lunastavat vuosikymmenten jälkeen lapset, jotka tuolloin maksavat vanhempiensa ja muidenkin eläkkeet. Tulevien eläkemaksujen maksajien kasvattajien tulisi myös saada näistä eläkemaksuista eläkelisää.

7. Opiskelijoiden perheellistymistä on erikseen tuettava, sillä heidän elämäntilanteensa on 20-30 ikävuoden välillä vaikeampi kuin muiden ryhmien.

8. Perhepolitiikan ja lapsia sekä vanhempia koskevan päätöksenteon taustaksi on tuotettava vakavaa ja akateemisen tutkimuksen kriteerit täyttävää tutkimusta.

9. Sosiaali- ja terveysalan laitosten ja valtionapua saavien järjestöjen on vuosittain raportoitava STM:lle lapsiperheitä koskevasta tutkimuksestaan sekä toimienpiteistä lapsiperheiden ja syntyvyyden hyväksi.

10. Perhepolitiikkaa ja syntyvyyttä koskeva toiminta on räätälöitävä alueellisesti ja sosiaaliryhmittäin, sillä perheellistymiseen vaikuttavat olosuhteet vaihtelevat.

11. Tutkimusten mukaan runsas neljännes aborttia harkitsevista naisista jää vaille toivomaansa terveydenhuollosta vastaavien viranomaisten tukea. Asia on korjattava terveydenhuollon ohjeistuksella ja sisäisillä järjestelyillä. Asia on hoidettava osana vastuullista lisääntymisterveyteen liittyvää politiikkaa.

12. Perhepolitiikan tavoitteena ei pidä olla palkkatyövoiman maksimaalinen tuottaminen lyhyellä aikavälillä. Ihmisten esineellistämistä työvoimaksi on vältettävä. Perhepolitiikan tavoitteeksi tulee asettaa sosiaalinen kestävyys ja hyvä elämä. Nämä tavoitteet tuovat tullessaan niin kestävän sosiaalisen hyvinvoinnin kuin terveen taloudellisen menestyksen.


Perhevapaamalli Tasaraha

Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n tavoitteena on, että Suomeen luodaan perhevapaamalli, joka tarjoaa perheille täyden valinnanmahdollisuuden päivähoitomuodon suhteen huomioimalla kussakin ikävaiheessa lapselle parhaiten sopivan hoitomuodon.

Alle 3-vuotiaan kannalta paras päivähoitomuoto on koti tai kodinomainen, maksimissaan viiden lapsen suuruinen päivähoitoryhmä. Institutionaalinen päivähoito päiväkodissa kuormittaa alle 3-vuotiasta liikaa monella tavalla. Kuormituksen lisääntyessä kasvaa lapsen kokema stressi, millä taas on merkittäviä vaikutuksia niin lapsen oppimiskykyyn kuin fyysiseen terveyteenkin.

Alle 3-vuotiaan hoitopäiviä pitäisi rajata myös kestoltaan. Pitkät hoitopäivät vaikuttavat haitallisesti lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen ja kiintymyssuhteiden muodostumiseen. 

Työelämä on muuttunut rajusti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ns. epätyypillisistä työsuhteista on tullut tyypillisiä. Uuden työelämän vaatimuksiin ei voi vastata lisäämällä sääntelyä vaan luomalla perheille mahdollisimman joustava perhevapaa- ja varhaiskasvatusmalli.

Niin alle kuin yli 3-vuotiaidenkin osalta lapsen vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita perheen toimeentulon, lastenhoitoratkaisujen ja asumisjärjestelyjen suhteen. Elämäntilanteet eivät koskaan vaihdu yhtä nopeasti kuin esikoisen synnyttyä. Inhimillinen työn ja perheen yhteensovittaminen tapahtuu perheen sisäisillä pohdinnoilla ja päätöksillä ilman valtion taloudellisia tai ideologisia pakottavia säännöksiä.

Lapsiperheiden Etujärjestön esitys perhevapaauudistuksen pohjaksi on Tasarahamalli.
Tasarahamalli on vaihtoehtomalli pienten lasten hoidon tuen/ varhaiskasvatuksen järjestämiseksi. Se ei ole vain perhevapaamalli, vaan se huomioi myös lapsen - uusimpien perhevapaaehdotusten keskeisimmän mutta unohdetuimman henkilön.

Tällä hetkellä lasten hoitoon käytetyt tuet jakautuvat hyvin epätasa-arvoisesti perheiden/lasten kesken. Epätasa-arvo alkaa jo ennen lapsen syntymää, kun varakkaampien vanhempien lapsen hoitoa tuetaan ansiosidonnaisilla tuilla, köyhimpien jäädessä minimipäivärahan varaan. Epätasa-arvo jatkuu myös päivähoito-ikäisen lapsen hoidossa. Yhden lapsen kotihoitoa tuetaan n. 300e/kk, kun samaan aikaan yhteiskunta tukee alle 3-vuotiaan kunnallista päivähoitoa jopa 1300e/kk. Jos vuonna 2015 jaettu tuki olisi jaettu tasan kaikille alle kouluikäisille, se olisi ollut 1058 euroa/lapsi/kuukausi.

Tasarahamallissa yhteiskunnan tuki on kaikissa päivähoitomuodoissa yhtä suuri: Kotihoidossa, yksityisessä tai kunnallisessa hoidossa olipa hoitajana isä, äiti, mummo, naapuri, perhepäivähoitaja, ryhmäperhepäiväkoti tai päiväkoti. Tasarahamallissa yhteiskunta ei ohjaa perheen lastenhoitopaikan valintaa taloudellisesti kuten nyt, vaan jättää täyden valinnanvapauden perheelle. Ainoa poikkeus hoitomuodon vaikutuksesta Tasarahaan on 0 - 2-vuotiaiden kotihoitoa tukeva Syliraha.


Miten Tasarahamalli toimii?

Tasarahamallissa kaikkia päivähoitomuotoja tuetaan yhtä paljon. Tuki määräytyy lapsen iän mukaan:
- Päivähoitoikäisille Tasaraha 600 €/ kk
- Pienille koululaisille Puolipäiväraha 200 €/ kk.
- Vauvojen ja taaperoiden kotihoito turvataan Sylirahalla 200 - 1700 €/ kk .
- Tuki on sama yllä olevan mukaisesti kaikista perheen lapsista.

Tasarahamallin tukisumma 600 €/kk riittää 3-5-vuotiaiden osalta noin 6-7 tunnin päivittäiseen maksuttomaan varhaiskasvatukseen, jos kunnallisten päivähoitopalveluiden subventiosta luovutaan ja kaikki maksavat hoitopalvelusta sen todellisten kustannusten mukaisen summan. Tällä hetkellä kunnallisen kokopäivähoidon hinta 800 - 900 €/kk on keskiarvo, joka sisältää niin leikki-ikäisten lasten päivähoitopaikkojen kuin vauvojen ja taaperoiden päiväkotihoidon korkeat hinnat.

Tuki ei ole sidoksissa vanhempien työssäkäyntiin, opiskeluun, tuloihin tms.
Tasarahamalli takaa perheen toimeentulon lasten ollessa pieniä ja hoidon tarpeessa. 

Hoitaja voi olla kuka tahansa perheen valitsema henkilö tai hoitopalvelun tuottaja. Tasarahamallissa yhteiskunta ei ohjaa perheen lastenhoitopaikan valintaa taloudellisesti kuten nyt, vaan jättää täyden valinnanvapauden perheelle. 

Tasarahamalli ei lisää yhteiskunnan kustannuksia. Siinä vain jaetaan nykyiset kustannukset toisin. Vuoden 2015 menotasolla Tasarahamallilla olisi jopa säästetty 100 miljoonaa euroa.Lisäksi yhteiskunnalle olisi syntynyt merkittäviä säästöjä byrokratian vähenemisen myötä. Elinkeinoelämälle olisi syntynyt säästöjä laajalla sektorilla kun vanhempien työstäpoissaolot olisivat olleet vähäisempiä; 40% vanhempien työstäpoissaoloista johtuu lasten sairastelusta.


Tasarahan ja Puolipäivärahan voi käyttää:

- osa- tai kokopäivähoitopaikan ostamiseen kunnallisesta päivähoidontuottajalta.
- Tasarahaa tai Puolipäivärahaa käytetään kuten palveluseteliä. Kunnallinen palveluntuottaja laskuttaa asiakasperhettä palvelun todellisen hinnan mukaisesti. Kunnallisen päivähoidon subventio poistetaan.
- osa- tai kokopäivähoitopaikan ostamiseen yksityiseltä päivähoidontuottajalta.
- Tasarahaa tai Puolipäivärahaa käytetään kuten palveluseteliä. Yksityinen palveluntuottaja laskuttaa asiakasperhettä palvelun käytön mukaisesti.
- perheen valitseman henkilön palkkaamiseen lastenhoitajaksi. Tasarahasta tai Puolipäivärahasta maksetaan ennakonpidätys ja ne kerryttävät eläkettä. Perheen palkkaama lastenhoitaja saa olla myös sukulainen.
- lapsen omien vanhempien toimeentuloon työajan lyhentyessä tai kotivanhemmuuden aikana. Tasarahasta ja Puolipäivärahasta maksetaan ennakonpidätys ja ne kerryttävät eläkettä


Sylirahan voi käyttää:

- Syliraha maksetaan 0-2-vuotiaan lapsen omille vanhemmille silloin, kun he hoitavat lapsen kotona. Sylirahasta maksetaan ennakonpidätys ja se kerryttää eläkettä.

Tasarahamallin vaikutuksia:

- tarjoaa perheille täyden valinnanvapauden lapsen hoitopaikan suhteen.
- auttaa perhettä yhteen sovittamaan työn ja perhe-elämän joustavasti ja inhimillisesti ja huolehtimaan perheen toimeentulosta muuttuvissa elämäntilanteissa.
- helpottaa osapäivä-, pätkä- ja silpputöiden vastaanottamista.
- kannustaa vanhempia lyhentämään omia työpäiviään.
- auttaa molempia vanhempia kehittymään lapsen hoitajina.
- kannustaa vanhempia tekemään lapsen terveyden ja kehityksen kannalta parempia valintoja.
- auttaa lyhentämään lapsen hoitopäiviä.
- kannustaa suosimaan pienempiä hoitoryhmiä.
- kannustaa hoitamaan alle 3-vuotiaat lapset kotona.
- lisää koko perheen terveyttä ja hyvinvointia.
- tekee kotivanhemmuudesta mahdollista.
- tukee yksilöllisten päivähoitomuotojen kehittymistä.
- parantaa päivähoidon ammattilaisten työn mielekkyyttä.
- tuo perhepäivähoitajat takaisin.
- auttaa jakamaan työtä oikeudenmukaisemmin.
- parantaa työn tehokkuutta.
- parantaa työllisyyttä.

 Muistio luettavissa kokonaisuudessaan täällä.