Naisten työllisyyskö lisääntyy kotihoidontuen pakkojaolla?




Kotihoidontuen uudistuksessa on tavoitteena jakaa tuki tasan vanhempien kesken, mikä Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lisää tasa-arvon lisäksi naisten työllisyyttä.

Naisten työllisyysaste on tosin jo nyt suurempi kuin miesten. Jopa äitien työllisyysaste on suurempi kuin 20-59-vuotiaiden perheettömien miesten, mistä ryhmästä tutkijoiden mukaan tulisi pikemminkin olla huolissaan.

Miten kotihoidon tuen pakkojakaminen sitten lisää naisten työllisyyttä? Jos äidillä on työpaikka, hänen tilalleen perhevapaan ajaksi palkataan yleensä sijainen, joka huolehtii kyseisen työn tuottavuudesta ja saa samalla työkokemusta itselleen. Sijaisena toimiva saattaa taas jäädä työttömäksi kun äiti palaa töihin. Jos äidillä ei työpaikkaa ole eikä sellaista löydy, äiti siirtyy kotihoidontuelta työttömyyskortistoon. Kun kilpailu työpaikoista on nyky-Suomessa kovaa, pienten lasten äidit eivät ole kuuminta kamaa työmarkkinoilla. Työnantajan näkökulmasta aina on riskinä uusi raskaus työnantajalle lankeavine kustannuksineen tai vähintään pikkulasten sairastelusta johtuvat lukuisat poissaolot. Näitä kahta ongelmaa, jotka ovat todellisuudessa merkityksellisiä tasa-arvoisen työelämän kannalta, ei kotihoidontuen pakkojako ratkaise mitenkään.

Moni vanhempi tekisi pikkulapsiaikana mieluiten lyhyempää työaikaa, osa-aikatyötä, etä- tai freelance-hommia. Toisaalta moni kotivanhempi tällaisen mahdollisuuden puuttuessa tekee vapaaehtoistyötä ylläpitääkseen ammattitaitoaan, mutta sitähän ei lasketa työnteoksi. Osa-aikatyön lisääntyminen lisäisi varmasti äitien työllisyyttä ja voisi ratkaista muitakin ongelmia, mutta se edellyttäisi rinnalleen toimivia osapäiväisen lastenhoidon mahdollisuuksia. Sellaisia ei ole yleisesti tarjolla. Joustava hoitoraha ei riitä kompensoimaan hoitomaksuja tai lastenhoitajan palkkaa. Osa-aikatyöllä ei ole mahdollisuuksia lisääntyä ellei osapäivähoitoa aleta tukea yhtä raskaasti kuin kokopäivähoitoa jo nyt tuetaan.


Sosiaalietuuksissa on ehdoteltu jos jonkinlaista kansalaispalkkaa, perustuloa ja perustiliä. Entä jos alle kouluikäisten hoidossakin olisi käytössä jonkinlainen perushoitotuki, sama summa tai portaittain iän/lasten lukumäärän mukaan muuttuva? Tämä summa menisi vanhempien valinnan mukaan kunnallisen vai yksityisen hoidon tuottajalle, kotiin palkatun hoitajan palkkaamiseen tai kotivanhemman omaksi palkaksi, josta maksaa verot, eläkemaksut ja muut velvoitteet. Summaa voisi jakaa osapäiväiseen hoitoon ja omaan palkkaan, mikäli vanhempi tekisi osa-aikatyötä tai olisi esimerkiksi koulutuksessa.

Tämä paitsi tunnustaisi lastenhoidon työksi – vanhemmankin tekemänä – , auttaisi myös hahmottamaan ja tekisi läpinäkyväksi lasten kunnallisen päivähoidon todelliset kustannukset. Yhdessä muiden tavoitetta tukevien, kannustavien ratkaisujen kanssa tämä voisi mahdollistaa joustavan työajan ja osa-aikatyön joita lapsiperheet itse toivovat. Nykyisen järjestelmän perusteellinen ravistelu voisi myös synnyttää uusia hoitovaihtoehtoja ja osapäiväisiä ratkaisuja, jotka tosiasiallisesti tukisivat lasten kasvua ja kehitystä ja lisäisivät perheiden yhteistä aikaa.


Kirjoittaja on Lapen blogisti Reetta Nousiainen. Hän on neljän lapsen äiti, joka pohtii kirjoituksissaan lapsiperheitä koskettavia yhteiskunnallisia asioita kotiäidin näkökulmasta.