Onnellinen äiti, onnelliset lapset




Viime vuonna erästä puolueen johtajaa syytettiin siitä, että hän ei pidä itsestään huolta. Ihmettelin, miten joku voi syyttää toista asiasta, joka ei kuulu hänelle. Mutta kun syyksi kerrottiin, että tämän kyseisen puolueen suurin ongelma on juuri se, ettei johtaja pidä itsestään huolta, rupesi minulla raksuttamaan. Onko meidän perheemme suurin ongelma se, että en pidä itsestäni huolta?

Olenko siis itsekäs? En ole pitänyt itsestäni huolta, koska ajattelin, että on itsekästä haluta jotain itselleen, kun muut tarvitsevat niin paljon. Tiedän, että tämä ei ole näin, mutta joskus kaikesta huolehtimisen keskellä on vaan helpompi unohtaa itsensä. Mutta onhan niin, että kun äiti on onnellinen, myös lapset ovat onnellisia, ja tietysti mies. Jos äiti väsyneenä äyskii, ei kenelläkään ole hyvä mieli.

Se, että haluaa rauhassa suihkuun, muutaman oman hetken, päästä vessaan yksin, tai viedä lapset mummolaan jotta pääsisi ystäviä tapaamaan, ei olekaan itsekästä. Se tarkoittaa vain sitä, että pitää huolta perheestän pitämällä huolta itsestään. Joskus olen kuullut jonkun tuhahtavan, kuinka vanhemmilla on omia harrastuksia (kuin se olisi itsekästä), mutta näin vanhemmat pitävät itsestään huolta. Nytkin kuulen korvissani nettikeskustelun supinaa, jossa joku syyttää äitiä siitä, että miksi lapsista pitää päästä eroon että voisi harrastaa ja miksi lapsia sitten hankki jos niiden kanssa ei viihdy. Kyse ei ole tästä. Äidit rakastavat lapsiaan, mutta se ei tarkoita sitä, että hän ei kaipaisi omaa aikaa.

Muutetaan siis ajatus toisin päin. Vaikka lapset kaipaavat äitiä koko ajan, on lasten parhaaksi, että äidillä on oma elämä. Aikuisten juttuja. Purkautumispaikka. Tilaisuus nukkua kokonainen yö. Kun äiti jaksaa ja voi hyvin, saavat lapset hyvän mallin myös omalle elämälleen.

Se joka itseään hoitaa, lapsiaan rakastaa.

Kirjoittaja on Anja Kadziolka, Lapen hallituksen jäsen, viestintä- ja jäsenvastaava, Vihdin aluevastaava ja kahden pienen lapsen äiti.