Perheille valinnanvapautta




Innostuin, kun sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä julkaisi esityksensä osa-aikaisen hoitorahan korottamisesta ja päivähoitomaksujen määräytymisestä hoitotuntien mukaan. Nämä asiathan ovat myös Lapsiperheiden Etujärjestön asialistalla.

Tärkein näistä kahdesta on ehdottomasti päivähoitomaksujen muuttaminen tuntiperusteiseksi. Se kannustaisi vanhempia käyttämään päivähoitoa todelisen tarpeen mukaan ja tekisi jo yksinään osa-aikahoidosta kannattavamman vaihtoehdon.

Osa-aikaisen hoitorahan muutokset ovat myös oikein tervetulleita, mutta summa tuntuu jo hieman kohtuuttomalta nykyiseen kotihoidon tukeen verrattuna. Yhden lapsen kotihoidon tuki on vain 337€ ja ylempi joustava hoitoraha olisi 240€. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että 60% työaikaa tekevä saisi yhdelle lapselle ilmaisen päivähoitopaikan ja vielä hiukan kannustinrahaa siihen päälle.

Työryhmän esityksen mukaan lapsen kotihoito muuttuisi taloudellisesti vielä entistä kannattamattomaksi muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Ja sehän tämän uudistuksen tavoitteena onkin. "Vanhempien osa-aikatyön mahdollisuuksien lisäämisen ja päivähoitomaksujärjestelmän joustavoittamisen tavoitteena on edistää kotihoidon tukea saavien siirtymistä työelämään." (s.26) Tässäkö tämänkin esityksen ydin? Ei aitoja, tasavertaisia vaihtoehtoja, vaan pienten lasten vanhemmat nopeammin "oikeisiin" töihin. Kuten Ruotsissakin, täällä Suomessa ilmeisesti halutaan tavalla tai toisella hävittää kotiäidit. Tai ainakaan omien lasten hoidosta ei haluta mitään maksaa - ei ainakaan äidille.

Työryhmän raportista saa sellaisen kuvan, että lasten kotihoito on ongelma, joka pitää poistaa tai ainakin vähentää merkittävästi. Työryhmä on tutkinut tilastoja, mutta onko kysytty heiltä, joita asia oikeasti koskee? Onko lapsille tarjolla laadukasta päivähoitoa? Onko kotivanhemmille tarjolla töitä? Kuinka monella alalla osa-aikatyö on ylipäätänsä mahdollista? Onko otettu huomioon, että osa-aikatyöt sijoittuvat usein iltaan ja viikonloppuun ja vuoropäivähoito on kallista?

Siitä olen kyllä todella iloinen, että työryhmä ei sentään esitä kotihoidon tuen leikkaamista tai kotihoidon tuen keston lyhentämistä. Tarvitsemme joustavuutta järjestelmään, mutta siitä ei seuraa mitään hyvää, että jokin vaihtoehto asetetaan toisen yläpuolelle.

Työryhmä on onneksi muistanut mainita raportissaan yrittäjät ja joustava hoitoraha suotaisiin heillekin. Täysin hämärän peittoon jää se, miten tämä käytännössä toteutettaisiin esim. yksityisyrittäjän kohdalla, jolla ei ole virallista työaikaa, eikä ketään, joka pyörittäisi firmaa, kun yrittäjä on "vapaalla".

Tämä ehdotus on kuitenkin ehdottomasti parempi niihin malleihin verrattuna, joissa hoitovapaa kiintiöidään. Niissä ei huomioida lainkaan yrittäjyyttä ja sitä, että kaikilla perheillä ei vain yksinkertaisesti ole mahdollisuutta siihen, että isä on edes kuukauden mittaisella vapaalla.

En voi olla miettimättä sitä, että kotihoidon tukea arvostelevat tutkijat usein kritisoivat tukea sen takia, että tilastojen mukaan sitä käyttävät kaikista pisimpään matalasti koulutetut äidit ja äidit, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata. Jos kotiäitien työllistymisestä ollaan ihan aidosti huolissaan ja äitien asemaa halutaan parantaa, niin miksi ei paranneta perheellisten kouluttautumismahdollisuuksia?

Jos osittainen hoitoraha koskisi myös opiskelijoita, se ihan taatusti houkuttelisi heikosti koulutettuja kotiäitejä koulunpenkille ja näin parantamaan mahdollisuuksiaan työelämään siirtyessä.

Perheelliset opiskelijat painivat usein opiskelun ja perheen yhdistämisen kanssa ihan samalla tavalla (tai jopa enemmän) kuin työssäkäyvät vanhemmat. Kaikki tietävät miten hankala opintorahalla on tulla toimeen, eikä opintotuessa huomioida lainkaan opiskelijan perheellisyyttä. Ensisynnyttäjien ikä nousee huolestuttavaa vauhtia ja työelämänkin kannalta olisi kätevää saada lapset (tai ainakin osa niistä) jo opiskeluaikana.

Kokopäiväinen opiskelu tarkoittaa pienelle lapselle kokopäiväistä hoitoa, eikä se tunnu monesta opiskelijavanhemmastakaan hyvältä vaihtoehdolta. Jos lapsi on vain osa-aikaisesti hoidossa, voi olla lähes mahdotonta saada opintotukeen vaadittavat opintopisteet kasaan ja vanhempi joutuu joko-tai -tilanteen eteen.

Ottamalla opiskelevat vanhemmat mukaan joustavan hoitorahan piiriin, olisi hyvä mahdollisuus jouduttaa perheellisten opiskelijoiden valmistumista ja siirtymistä työelämään. Se myös rohkaisisi heikosti koulutettuja äitejä opiskelemaan ja näin parantamaan mahdollisuuksiaan työelämässä kotihoitovuosien jälkeen.

Joustavan hoitorahan toteutus on kuitenkin siitä kiinni, että löytyykö siihen resursseja. Tässä työryhmän arvio keskeisimmistä muutoksista julkisen talouden puolella:

* Kotihoidon tuen, osittaisen hoitorahan ja uuden joustavan hoitorahan yhteenlaskettu muutos: -0,2 milj. euroa
* Kunnallisveron tuoton lisäys: 4,3 milj. euroa
* Kuntien päivähoitokustannusten lisäys: 36 milj. euroa
* Kuntien päivähoitomaksutulojen lisäys joustavaan hoitorahaan liittyen: 4 milj. euroa

Alle 3-vuotiaiden lasten päivähoito on kaikista kalleinta ja pelkäänpä, että tuossa on vain murto-osa kaikista kustannuksista. Esitys olisi huomattavasti parempi, jos se koskisi (myös) 3 - 10-vuotiaiden lasten vanhempia.

Hallitukselta löytyy nyt kovasti kiinnostusta helpottaa työn ja perheen yhdistämistä. On tärkeää, ettei siinä samalla kavenneta perheiden valinnanvapautta. Tällä hetkellähän meidän järjestelmä antaa hyvin pitkälle vapauden päättää kumpi vanhemmista hoitaa lasta ja se on hyvä asia. Vahva kunnallinen päivähoitojärjestelmä ja subjektiivinen päivähoito-oikeus takaavat sen, että kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin lasten kanssa vastoin tahtoaan. Aito tasa-arvo ei toteudu laskemalla, että kumpikin vanhemmista hoitaa lasta tasan saman verran, vaan aito tasa-arvo syntyy siitä, että vanhempia kohdellaan yhteiskunnassa samanarvoisina riippumatta siitä hoitaako lapsia kotona vai käykö ansiotyössä.

Kirjoittaja on Roberta Fabritius, Lapen varapuheenjohtaja, nettivastaava, Rovaniemen aluevastaava ja kuuden lapsen äiti.