Lapsiperheiden Etujärjestön tavoitteet Suomen hallituskaudelle 2015-2019

Suomalaisen yhteiskunnan jatkumo on hyvinvoivissa lapsiperheissä. Lapsiperheiden Etujärjestö esittää, että tuleva hallitus asettaa hallitusohjelman painopisteeksi lapsiperheiden hyvinvoinnin ja syntyvyyden edistämisen.

Suomalainen perhepolitiikka ei kannusta lasten saamiseen. Synnytystä edeltäviin ansiotuloihin perustuva äitiys- ja vanhempainraha järjestelmä ohjaa naisia lykkäämään ensimmäisen lapsen hankkimisen sellaiseen elämänvaiheeseen, jolloin opinnot on suoritettu loppuun ja asema työelämässä on turvattu. Tämä näkyy ensisynnyttäjien keski-iän nousemisena reilusti yli biologisesti suosiollisimman iän.

Yhteiskunnassa ja politiikassa on vallalla useita ja merkittäviä tekijöitä, jotka alentavat toivottua lapsilukumäärää perheissä. Lapsilisien jo toteutetut leikkaukset sekä lisääntyvä poliittinen tahtotila kotihoidontukijärjestelmän asteittaiseen murentamiseen ei ole lapsen saantiin rohkaisevaa perhepolitiikkaa. Työelämän ja päivähoitojärjestelmän jäykkyys, verotuksen lapsivähennysten puuttuminen, kohtuuttoman korkeat asumiskustannukset sekä autoilun ja muun kulkemisen kalleus nostavat perheiden kynnystä saada enemmän kuin kaksi lasta. Perheiden lapsimäärän keskiarvon pieneneminen on johtanut siihen, ettei työikään tulevien määrä riitä korvaamaan enää jatkossa eläkeikään tulevien määrää. Tästä johtuen työikäisten määrän ennustetaan pienenevän sekä absoluuttisesti, että suhteessa kasvavaan vanhusväestöön. Tämä vaarantaa yhteiskunnan jatkuvuuden sekä heikentää eläkkeiden ja sosiaaliturvan maksupohjaa.

Lapsiperheiden Etujärjestö vaatii, että puolueet, ehdokkaat ja valitut kansanedustajat kiinnittävät huomiota lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseen ja turvaamiseen. Järjestö esittää, että tulevaan hallitusohjelmaan kirjataan seuraavat syntyvyyttä, lapsiperheiden toimeentuloa ja lasten hyvinvointia edistävät toimenpiteet. Kirjatut tavoitteet tulee myös toteuttaa.
 

1. Lasten kotihoidon tukea kehitetään ja perheiden valinnan vapaus säilytetään

● Lasten päivähoitoa ja varhaiskasvatusta kehitetään kokonaisuutena. Lasten kotihoitoa tulee käsitellä yhtenä päivähoitomuotona eikä pelkkänä sosiaalietuuteen oikeuttavana ajanjaksona. Lastenhoitajuus kotona tapahtuvana ja vanhempien toimesta tulee olla samanarvoista muiden hoitomuotojen kanssa.

● Alle kolmivuotiaalla lapsella on oltava todellinen mahdollisuus omien vanhempiensa antamaan hoitoon ja perheillä säilytetään aito valinnanvapaus alle kolmivuotiaan lapsen hoitomuodon ja hoitajan suhteen.

● Kuntalisä-järjestelmää tulee kehittää ja yhtenäistää niin, että perheet eivät joudu epätasa-arvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen.

● Kotihoidontuen jakamisen tai jakamattomuuden sijaan puututaan kotihoidontuen oikeisiin ongelmakohtiin ja epätasa-arvon ilmentymiin:

Työterveyshuolto: ​Kotivanhemmilla tulee olla samanlainen oikeus työterveyshuoltoon kuten kodin ulkopuolella työskentelevillä vanhemmilla. Säännölliset, ennaltaehkäisevät terveystarkastukset olisivat etu niin perheelle kuin yhteiskunnalle taloudellisesti.

Sairasloma:​ Kotivanhempien sairauspäivärahan karenssiaika muutetaan 55 päivästä 9 päiväksi, kuten millä tahansa muulla ryhmällä.

Kotitalousvähennys:​ Myös kotihoidontuen saajalla tulee olla oikeus hakea väliaikaisen lastenhoitajan palkasta kotitalousvähennystä. Mikäli perheellä ei ole tukiverkostoa, ainoa vaihtoehto on palkata lastenhoitaja.


2. Kehitetään lasten päivähoitojärjestelmää paremmin lasten tarpeista lähtien

● Otetaan valtakunnallisesti käyttöön päivähoidon maksujärjestelmä, jossa perhe maksaa päivähoitopalveluista todellisen käytön mukaan. Järjestelmä vähentää ns. turhaa käyttöä ja kannustaa vanhempia lyhentämään työaikaansa ja lisäämään perheen yhteistä aikaa.

● Päivähoidon ryhmäkoolle asetetaan lakisääteinen enimmäismäärä. Samalla hoidettavien lasten määrä suhteessa hoitajien määrään pienennetään niin, että alle kolmevuotiaita on ryhmässä 8–10 ja hoitajia on yksi kolmea lasta kohden. Alle kuusivuotiaiden ryhmässä ei tule olla yli 18 lasta ja hoitajia on oltava yksi kuutta lasta kohden. Päivähoitoyksiköissä tulee myös olla koulutettuja sijaisia varalle, jotta suhdeluku ei ylity sairaustapauksissa tai silloin kun osa-aikaiset lapset tulevat hoitoon yhtä aikaa. Melu- ja keskittymishaitat sekä lasten sairastavuus ovat suoraan verrannollisia lapsiryhmän kokoon.
 

3. Työn ja perheen yhteensovittamista helpotetaan

● Nykyinen työ- ja perhepolitiikka kannustaa valitsemaan joko kokopäiväisen työssäkäynnin tai kokopäiväisen kotivanhemmuuden. Vanhempien osa-aikatyön mahdollisuuksia lisätään. Osittaista hoitotukea työaikaansa lyhentäville vanhemmille korotetaan tuntuvasti ja sitä maksetaan siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 10 vuotta. Vanhempien tulee voida järjestää työaikansa lyhentäminen myös siten, että molemmat lyhentävät työaikaansa samanaikaisesti ja saavat siitä korvauksen. Myös yrittäjillä on oltava mahdollisuus osa-aikaisen työn oikeuttamaan etuuteen.

● Vanhemmuuden kustannukset, joista kolme keskeisintä kuluerää ovat raskaudenaikaiset sairauspoissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut, kustannetaan
yhteisen verotuksen kautta, kuten Ruotsissa tai jaetaan kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Tämä lisäisi syntyvyyttä ja parantaisi huoltosuhdetta. Lasten syntyminen on yhteiskunnan elinehto, joten kustannusten maksaminen on myös yhteinen asia . Tasaamalla vanhemmuuden kustannukset yrittäjän kynnys palkata lapsensaanti-iässä oleva nainen tai pienten lasten äiti pienenee huomattavasti ja sukupuolten välinen tasa-arvo lisääntyy työmarkkinoilla.
 

4. Kunnat velvoitetaan järjestämään lapsiperheiden palvelut lain edellyttämälle tasolle

● Tällä hetkellä lapsiperheet ovat neuvolapalveluiden, kouluterveydenhuollon sekä kotipalvelun suhteen eriarvoisessa asemassa. Edellä mainitut palvelut ovat tehokasta ennaltaehkäisevää perhetyötä ja niitä säädellään lailla. Kunnat tulee velvoittaa järjestämään lakisääteiset palvelut ja tätä tulee valvoa. Palvelujen järjestämisen laiminlyönneistä tulee rangaista kuntia sakolla.


5. Parannetaan lapsiperheiden toimeentuloa

● Kotihoidon tuki ja minimivanhempainraha nostetaan työttömyyspäivärahan tasolle lapsikorotuksineen ja sidotaan indeksiin. Kotihoidon tuen korottaminen kannustaisi myös isiä jäämään useammin hoitovapaalle. Lapsen kotihoito on edullisin hoitomuoto ja korotuksen jälkeenkin se säilyisi edullisimpana.

● Tuloverotuksen lapsivähennyksiä tarvitaan kompensoimaan niitä välillisiä veroja, joita lapsiperhe maksaa sitä enemmän, mitä enemmän perheessä on lapsia. Kataisen hallituksen lapsivähennysmalli asettaa kuitenkin perheet keskenään eriarvoiseen asemaan ja malli tulee korjata niin, että se ei eriarvoista lapsiperheitä. Tällä hetkellä samoilla yhteistuloilla perhe voi jäädä kokonaan ilman vähennystä tai saada sen täytenä vähennyksenä. Tämä ei ole järkevää ja oikeudenmukaista vero- tai perhepolitiikkaa. Perheen tuloja tulisi katsoa kokonaisuutena ja ottaa huomioon perheen todellinen koko tai vaihtoehtoisesti kehittää uusi ja parempi vähennysmalli. Vaihtoehtona on myös luopuminen tuloverotuksen lapsivähennyksestä ja lapsilisien korottaminen vähintään leikkausta edeltävälle tasolle.

● Lapsilisiä korotetaan monilapsisiin sekä pienituloisiin lapsiperheisiin painottaen ja maksetaan, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsilisillä on tärkeä tehtävä tasata lapsiperhevaiheessa eläville perheille lapsista koituvia kulutusmenoja, sekä pienituloisimmissa perheissä auttaa ehkäisemään köyhyyttä ja vähentää syrjäytymisriskiä.

● Opintotukeen otetaan käyttöön lapsikorotus. Perheen elatusvastuun määrä - sekä lapset, aikuiset että vanhukset - otetaan huomioon lasten ja nuorten opintotuen tulorajoja määrättäessä.

● Perheen lasten ja nuorten työtulot tulee pitää erillään perheen tuloista silloin, kun määritellään esimerkiksi toimeentulotukea. Nuoren tulojen laskeminen mukaan perheen talouteen haittaa nuoren taloudellista itsenäistymistä eikä kannusta nuorta työllistymään.


6. Kaikkia lakialoitteita arvioidaan siitä näkökulmasta, miten laki vaikuttaa lapsiin

● Lapsia ja lapsiperheitä suoraan tai välillisesti koskettavia lakeja ja asetuksia laadittaessa on selvitettävä niiden vaikutukset lasten ja lapsiperheiden elämään ja arkeen. Selvitystyössä tulee kuulla lapsen fyysisen ja psyykkisen terveyden asiantuntijoita. Myös uudistusten taloudelliset vaikutukset erilaisten lapsiperheiden elämään ja toimeentuloon tulee kartoittaa riittävän tarkasti. Lasten saannista ja kasvatuksesta johtuvien lisämenojen kautta lapsiperheisiin kohdistuvien tulo- ja välillisten verokertymien seurantaa tulee kehittää niin, että ne näkyvät verolakien valmistelussa ja hallituksen lakiesitysten perusteluissa osana toimeentulovaikutuksia.
 

7. Perusopetuksen laatu turvataan

● Luokkien ryhmäkokoja rajataan sekä tuki- ja erityisopetuksen resursseja lisätään. Suuret luokkakoot lisäävät oppilaiden keskittymisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä sekä koulutuksesta ja yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä.

● Lapsilla on oikeus kouluun lähipalveluna. Koulujen lakkauttamisia tai yhdistämisiä hyvin suuriksi kouluiksi vältetään, sillä ne eivät ole usein lapsen edun mukaisia. Pitkät koulumatkat, suuret luokkakoot ja koulun suuri oppilasmäärä eivät ole lapsen kehitystä tukevaa.
 

8. Lapsi- ja perheministeri edistämään parempaa lapsi- ja perhepolitiikkaa

● Lasten ja perheiden asiat tulee, useiden ministeriöiden sijaan, keskittää yhden ministerin alaisuuteen tehdäkseen näin lapsi-ja perhepolitiikasta yhtenäisempää. ​Lapsi - ja perheministerin tehtävänä olisi valvoa lapsivaikutusten arvioinnin toteutumista sekä valtion että kuntien päätöksenteossa.​Tämä sekä tehostaisi lapsivaikutusten arviointia että toisi lisää selkeyttä ja tehokkuutta lapsia ja lapsiperheitä koskevien uudistusten ja päätösten toteuttamiseen. Tehokkaampi ja joustavampi päätöksenteko auttaisi myös välillisesti vähentämään lasten ja perheiden pahoinvoinnin aiheuttamia kustannuksia ennaltaehkäisemällä niitä. ​Lapsi- ja perheministerin toimialaan tulisi kuulua verojen ja tukien yhteisvaikutusten huomioon ottaminen lapsiperheiden näkökulmasta, sekä nykyisen lainsäädännön uudistaminen lasten saamista, hoitamista ja kasvattamista tukevaksi. Aktiivisen ikärakennepolitiikan kannalta on tärkeää, että lapsiperhevaiheen toimeentulokysymykset käsitellään julkishallinnossa tietoisesti erillään eläkevaiheen toimeentulokysymyksistä. Tämä on tärkeää paitsi lapsiperhevaiheen toimeentulon, myös eläke- ja sosiaaliturvamenojen maksupohjan jatkuvuuden turvaamiseksi.