Lapsiperheiden Etujärjestön tavoitteet hallituskaudelle 2011-2015

Suomalainen perhepolitiikka ei kannusta lasten saamiseen. Synnytystä edeltäviin ansiotuloihin perustuva äitiys- ja vanhempainrahasysteemi ohjaa naisia lykkäämään ensimmäisen lapsen hankkimisen sellaiseen elämänvaiheeseen, jolloin opinnot on suoritettu loppuun ja asema työelämässä turvattu. Tämä näkyy ensisynnyttäjien iän nousemisena reilusti yli biologisesti suosiollisimman iän.

Lapsilisien ja kotihoidontuen jälkeenjääneisyys, työelämän ja päivähoitojärjestelmän jäykkyys, verotuksen lapsivähennysten puuttuminen sekä kohtuuttoman korkeat asumiskustannukset ja autoilun ja muun kulkemisen kalleus puolestaan nostavat perheiden kynnystä saada enemmän kuin kaksi lasta. Perheiden lapsimäärän keskiarvon pieneneminen on johtanut siihen, ettei työikään tulevien määrä riitä korvaamaan enää jatkossa eläkeikään tulevien määrää. Tästä johtuen työikäisten määrä ennustetaan pienenevän sekä absoluuttisesti, että suhteessa kasvavaan vanhusväestöön. Tämä vaarantaa yhteiskunnan jatkuvuuden ja heikentää eläkkeiden ja sosiaaliturvan maksupohjaa.

Tulevaan hallitusohjelmaan tulee kirjata seuraavat syntyvyyttä, lapsiperheiden toimeentuloa ja lasten hyvinvointia edistävät toimenpiteet. Kirjatut tavoitteet tulee myös toteuttaa.

1. Kehitetään lasten päivähoitojärjestelmää paremmin lasten tarpeista lähtien:

1.a) Kotihoidontuki nostetaan samalle tasolle kodin ulkopuolisen hoidon tuen kanssa. Alle kolmivuotiaalla lapsella on oltava todellinen mahdollisuus omien vanhempiensa antamaan hoitoon. Samalla yhtenäistetään nykyistä järjestelmää, jossa kuntalisät asettavat perheet epätasa-arvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen.

1.b) Päivähoidon maksujärjestelmää kehitetään siten, että perhe maksaa päivähoitopalveluista todellisen käytön mukaan. Tämä vähentää ns. turhaa käyttöä ja kannustaa vanhempia lyhentämään työaikaansa ja lisäämään perheen yhteistä aikaa.

1.c) Lasten hoitopäivän pituus rajoitetaan samaan tapaan kuin aikuisten suojelemiseksi ontyöaikalainsäädännössä määritelty työaika.

1.d) Päivähoidon ryhmäkoolle asetetaan lakisääteinen enimmäismäärä. Samalla hoidettavien lasten määrä suhteessa hoitajien määrään pienennetään niin, että alle kolmivuotiaita on ryhmässä 8–10 ja hoitajia on yksi kolmea lasta kohden. Alle kuusivuotiaiden ryhmässä ei tule olla yli 18 lasta ja hoitajia on oltava yksi kuutta lasta kohden. Päivähoitoyksiköissä tulee myös olla koulutettuja sijaisia varalle, jotta suhdeluku ei ylity sairaustapauksissa tai silloin kun osa-aikaiset lapset tulevat hoitoon yhtä aikaa. Melu- ja keskittymishaitat sekä lasten sairastavuus ovat suoraan verrannollisia lapsiryhmän kokoon.

2. Työn ja perheen yhteensovittamista helpotetaan

Nykyinen työ- ja perhepolitiikka kannustaa valitsemaan joko kokopäiväisen työssäkäynnin tai kokopäiväisen kotivanhemmuuden. Osa-aikatyön mahdollisuuksia lisätään. Osittaista hoitotukea työaikaansa lyhentäville vanhemmille korotetaan tuntuvasti ja sitä maksetaan siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 10 vuotta. Vanhempien tulee voida järjestää työaikansa lyhentäminen myös siten, että molemmat lyhentävät työaikaansa samanaikaisesti ja saavat siitä korvauksen. Myös yrittäjillä on oltava mahdollisuus osa-aikaisen työn oikeuttamaan etuuteen.

3. Kunnat velvoitetaan järjestämään lapsiperheiden palvelut lain edellyttämälle tasolle

Tällä hetkellä lapsiperheet ovat neuvolapalveluiden, kouluterveydenhuollon sekä kotiavun suhteen eriarvoisessa asemassa. Kaikkia näitä palveluja säädellään kuitenkin lailla. Kunnat velvoitetaan takaamaan nämä lakisääteiset palvelut. Toimenpiteitä seurataan ja järjestelyiden laiminlyönneistä rangaistaan kuntia sakolla.  Kaikki nämä palvelut ovat tehokasta ennaltaehkäisevää perhetyötä.

4. Parannetaan lapsiperheiden toimeentuloa

4a) Tuloverotuksen lapsivähennyksiä tarvitaan kompensoimaan niitä välillisiä veroja, joita lapsiperhe maksaa sitä enemmän, mitä enemmän perheessä on. Esimerkiksi perhekoon kasvaessa tarvittavan suuremman asunnon hankinta- ja käyttömenoista on niin suuri osa veroja, että perheillä ei yleensä ole varaa vaihtaa suurempaan asuntoon. Perhe siis joko asuu ahtaasti liian pienessä kodissa tai tyytyy toiveitansa pienempään lapsilukuun.

4b) Lapsilisiä korotetaan 30 % isoihin lapsiperheisiin painottaen ja maksetaan, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Lapsilisillä tasataan lapsiperhevaiheessa eläville lasten kulutusmenoja, jotta lapsista johtuva kulutusmenojen kasvu ei rajoita vanhempien vapautta valita lapsilukuaan.

4c) Opintotukeen otetaan käyttöön lapsikorotus. Perheen elatusvastuun määrä - sekä lapset, aikuiset, että vanhukset - otetaan huomioon lasten ja nuorten opintotuen tulorajoja määrättäessä, jos tulorajoista ei voi luopua kokonaan.

4d) Perheen lasten ja nuorten työtulot tulee pitää erillään perheen tuloista silloin, kun määritellään esimerkiksi toimeentulotukea. Nuoren tulojen laskeminen mukaan perheen talouteen haittaa nuoren taloudellista itsenäistymistä. Käytäntö myös ohjaa vähävaraisista oloista aikuistuvia nuoria tukiriippuvuuteen.

5. Kaikkia lakialoitteita arvioidaan siitä näkökulmasta, miten laki vaikuttaa lapsiin

Lapsia ja lapsiperheitä suoraan tai välillisesti koskettavia lakeja ja asetuksia laadittaessa on selvitettävä niiden vaikutukset lasten ja lapsiperheiden elämään ja arkeen. Selvitystyössä tulee kuulla lapsen fyysisen ja psyykkisen terveyden asiantuntijoita. Myös uudistusten taloudelliset  vaikutukset erilaisten lapsiperheiden elämään ja toimeentuloon tulee kartoittaa riittävän tarkasti. Lasten saannista ja kasvatuksesta johtuvien lisämenojen kautta lapsiperheisiin kohdistuvien tulo- ja välillisten verokertymien seurantaa tulee kehittää niin, että ne näkyvät verolakien valmistelussa ja hallituksen lakiesitysten perusteluissa osana toimeentulovaikutuksia.

6. Perusopetuksen laatu turvataan

Luokkien ryhmäkokoja rajataan ja tuki- ja erityisopetuksen resursseja lisätään. Suuret luokkakoot lisäävät oppilaiden keskittymisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä sekä koulutuksesta ja yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä.

7. Perustetaan perheministeriö

Perheministeriön toimialaan tulisi kuulua verojen ja tukien yhteisvaikutusten huomioon ottaminen lapsiperheiden näkökulmasta, sekä nykyisen lainsäädännön uudistaminen lasten saamista, hoitamista ja kasvattamista tukevaksi. Aktiivisen ikärakennepolitiikan kannalta on tärkeää, että lapsiperhevaiheen toimeentulokysymykset käsitellään julkishallinnossa tietoisesti erillään eläkevaiheen toimeentulokysymyksistä. Tämä on tärkeää paitsi lapsiperhevaiheen toimeentulon, myös eläke- ja sosiaaliturvamenojen maksupohjan jatkuvuuden turvaamiseksi..